vuodattaa

tiistai, 9.12.08

luin ninjan blogia. pitkästä aikaa. ja tätyy sanoa, että mä olen kateellinen. Sähän olet ihan helvetin hyvä, tyttö! onko kukaan sulle sitä kertonu?...se on vaan se juttu, että kirjottaminen oli mulle aina se juttu. se missä mä olen hyvä. nyt älä katso kuinka mä olen aikasemmin kirjottanu blogiani, ne otan suoraan päiväkirjastani, jossa jaarittelen ihan vaan omaksi ilokseni. tai ehkä se onki se ongelma, tiedän ett teksti jota ninja kirjottaa vaan tulee suoraan sydämestä, ei sen tarvii miettiä niitä sen sanavalintoja, ne tulee automaattisesti. ja sulle joka et ninjaa henkilökohtasesti tunne, toivon että ees osa ninjan ajatuksista siirtyy siitä sun verkkokalvolta ihan aivoihin asti, ninjan teksti ei nimittäin oo ihan aina kaikista selvälukusinta. sen takia sitä rakastanki. sä käytät niin rikkaasti sanoja ja vertauskuvia, verbaalisesti lahjakas, niin sitä kutsutaan.
se juttu vaan on niin, että mulla ei pitäis olla mitään syytä olla kade ninjan lahjoista. enhän mä menetä siinä mitään...vai? (sano pliis etten menetä, oon yrittäny hokee ittelleni sitä eikä tunnu toimivan). munhan vaan pitäis olla onnellinen. mun ystävällä on sellanen lahja mitä kaikilla muilla ei oo, ja se on sen tapa selvittää asioita ja selvitä niistä, se on jotain mikä tekee sen onnelliseks ja jotain josta se(n on paree) olla ylpee. se vaan saa tuntee ittensä niin pieneks ku tajuu että joku on, siinä missä itse kuvitteli olevansa niin helvetin hyvä, vielä parempi. se ettei oo enää sitäkään omaa juttua jossa oli paras. kun jossain pitää aina olla paras, mieluiten kaikessa. ilman sitä et oo mitään. jos et voita, oot nolla. nykyään hopee mitalikaan ei tarkota mitään. sä et ole voittanut, se siis tarkottaa että oot hävinny, vaikka kuinka olis vielä monta sun jäljessä. taas valitan turhasta. oman mitättömyyden tuskasta. kuulostan teiniltä. angstilta. no teinihän mä käytännössä olenkin. tai no en käytännössä, vaan olen, ihan ilman käytäntöäkin. vihaan vaan niin sitä sanaa. "teini". heti kaikki negatiivisuuden tunteet ja aatokset valtaa pään. näin mä koen sanan teini. keskenkasvuinen räkänokka joka tuhoo kaiken ja kaikki ympäriltään tahattomasti tai tahallaan yrittäessään löytää sitä omaa mitättömyyttään kilpailemalla kavereittensa kanssa kuka juo bissen nopeiten, nuolee suurimman määrän jätkiä kanssa yhtenä iltana, liikkuu laumoissa räkii sun kengilles ja rakastaa hokea naisen sukupuolielimen nimeä...mutta teini mä olen. siis ikävuosissa. ja myönnän että osa noista kuuluu vieläkin mun tapoihin ja melkeen kaikki on joskus kuulunut. hei, oon olivia ja oon teini. noin. sanoin sen.
viime aikoina oon ikävä kyllä joutunu huomaamaan ett on paljon asioita joissa mä en ookkaan paras. laura puhuu paremmin espanjaa, mutt hei venaa sehän onkin opiskellu sitä kolme vuotta enemmän ku minä. mason puhuu paremmin englantia, ei sillä oo väliä että se on sen ädinkieli. en oo kaunein, linda löytää enemmän miehiä. en hoikin, kehitänkö anoreksian. en mukavin, mullakin on huonoja päiviä (ehkä useemmin ku hyviä). enkä älykkäin, joku tietää aina paremmin. se on masentavaa. kun en oo missään paras. keskinkertanen (vihaan btw tätä sanaa)? kyllä. monessa asiassa oikeen hyväkin vielä. mutt paras? en. en sitte niin keksi mitään missä olisin. ja se vaan nyt juolahti mun mieleen (ihan kirkkaalta taivaalta nääs, lonkalta repäsin, salamana iski nurkan takaa, ei tätä varmasti oo kukaan aikasemmin pohtinu) että miksi helvetissä mun pitäis olla jossain "paras". seki on jotain mikä on meille valmiiks asetettu. se on joittenki tiettyjen standardien mukaan tiukasti valvottu mitä se "paras" sitten signifikeeraakaan (hhmmm, mielenkiintonen "sana"). esim. satasen juoksussa se kuka juoksi nopeiten totta kai voittaa. mutt entä se joka juoksi tyylipuhtaasti. nautti eniten. tai ei ees eniten (kuinka sä määrittelet kuka nautti eniten?). ylitti ittensä. tai juoksi ihan vaan ilokseen. eiks noi merkkaa mitään. se on se joku standardi.
eli ollakseni paras kirjottaja ja sanankääntäjä mun ei siis tarviikkaan nussia sitä pilkkua joka koloon tai käyttää isoja kirjaimia nimissä, lauseen alussa(btw ninja, varastin ajatuksen sulta, huomattavasti helpompaa näin, kiitos) ja kaikkea muuta paskaa, osata käyttää kaikenmaailman hienosäätösanoja tai muutakaan vertauskuvallista. tarviiko mun muuten olla ees paras? ei kai. yritän tottua tohon ajatukseen. kaiken vaan pitää tulla sydämestä, tuntua hyvältä ja siltä että se on omaa. tässä vaiheessa mua alkaa jo oksettaa kuulostaa niin kliseeltä mutt sittehän kuulostaa, tää on jotain jonka itte vasta tajusin. vaikka miljoonat ja taas minljoonat ihmiset on varmasti ymmärtäny sen mua ennen. ylitin itteni ja tajusin jotain mikä saattaa auttaa mua elämään siihen loppuun parempana (taas se lipsahti) ja onnellisempana (lisää, lisää, lisää, mihinkään ei me tyydytä) ihmisenä. ja tää kaikki tuli sydämestä, tuntuu (suurimmaksi osaksi) hyvältä ja on pala mun ajatuksiani ja itseäni teille kaikille jaettavaksi.

Keskiviikko, 10.12.08

Vanhoja merkintöjä.

Keskiviikko, 19.11.08
Mulla meni lujaa kun saksalainen laivasto oli täällä. Meni kymmenen raja rikki. Huh...

No joo, en sitte kattonu sitä leffaa ku ei toiminu mun koneella. Paska... Tarkotus oli kattoa P.s. Rakastan sinua. Vähän romantiikkaa kaiken tän työn keskellä...joo siis teen koulujuttuja. not.
Oon kyl niin toivoton romantikko, sille vaan ei voi mitään. Oon koko ajan unelmoimassa. Ihastun helposti, nopeesti ja sydämeni pohjasta. Usein semmosta "rakkautta ensi silmäyksellä" meininkiä, ilman sitä rakkautta. Mul on tosiaan tapana ihastuessa heittäytyä täysillä mukaan ja elätellä paljon (turhia) toiveita. Jos välitän jostain, se on niinkun for real. Ainakin sen hetken kun se kestää.

Lisää Olivian temmellyksistä huomenna. Nyt panen maaten...yksin...


Tiistai, 25.1108
Normaali arkipäivä
06:30 herätyskello soi
07:10 mä nousen ja menen suihkuun (josta tulee muuten vaan kylmää vettä, kun en aamusin jaksa mennä laittaa kaasua päälle)
07:20 vaatteet päälle ja tekemään eväät kouluun (sitä saakelin pullamössö leipää ja omena)
07:40 mun pitäis olla lähössä
07:45 mä lähden
08:05 koululla
08:10 eka tunti alkaa (sen pitäis alkaa 08:00)
08:30 jossain tässä vaiheessa alan pilkkiä
11:00 kolme tuntia takana, ruokkis
11:30 taas tunnille
13:00 helpotus, enää 1½ tuntia jäljellä
14:30 vapaus
14:42 (se on muuten aina 14:42, en tiiä miks) kotona, jos Eva on töissä, tökkään safkan mikroon, katon viimiset 15 min Simpsoneita ja sen jälkeen fudista
15:05 meen keittää ittelleni kaks kuppia kahvia
15:30- kuluu vaihtoehtoisesti TVn tai läppärin äärellä tai päikkäreitä ottaessa
17:00
17:00- vaihtoehtoisesti dataamaan, shoppailemaan, yms...
20:30
n. 21:00 kotona ja safkaamaan
22:30 (viimeistään) sängyssä nukkumassa

ja se on toi sama kuvio joka helvetin arkipäivä (- perjantai), jos joskus sattuu olee oikeen spontaani päivä, me käydään San Fernandossa



Lauantai, 6.12.08
Jarkko sano mulle Esson (nykyään St1, but u've got stay true to your roots) pihalla joskus ilta yhentoista jälkeen lauantaina 13.9.08 istuessamme maitolaatikoiden päällä hörppiessä kahvia, että
"Tee siellä Espanjassa kaikki mitä et koskaan tekis, mitä et oo koskaan tehny tai mitä et oo koskaan kuvitellu tekeväs. Silloon sä et tuu koskaan unohtaa sitä maata ja niitä ihmisiä ja sun aikas siellä saa erityisen merkityksen". Jarkon sanoja parhaimmalla mahdollisella tavalla noudattaen oon onnistunut löytämään itteni tilanteista, joihin ei vaan löydy mitään järkevää selitystä. Mm. mä olen saapunut poliisiautolla kotiin, ottanu kaks tatuointia, polttanu shishaa keskellä yliopisto-opiskelija baaria ja viettänyt iltaa ihmisten kanssa, jotka on parhaimmillaan 7 eri maasta. And this has been the time of my life. Kiitos Jarkko noista sanoista jotka lähetti mut matkaan (ja toimii nyt perustanu tälle kaikelle) elämäni kokemukselle.

P.s. Hyvää Itsenäisyyspäivää, Onnea Suomi 91v.

watch your back when talking that kind of shit

Sain vihdoinkin aikaseks lisättyä ensimmäisen kuvan täältä Espanjasta, pienet sille *aplodeerausta*.

Tässä oon just tullu hankkimasta mun ensimmäistä tatuointiani. Vaarille <3


Hhmmm... mitään kummempia tässä.
Mun uus hostsisko saapui tänään. Susanne on hollantilainen, vuoden vanhempi ja tuntee Chantalin jo entuudestaan. Vaikuttaa tosi mukavalta. Vähän lisää eloa meiän perheeseen, ihan ku sitä ei jo tarpeeks oliskin.

Jännittää jo lähtö Madridiin. Siitä on pitkä aika ku oon viimeks päässy siihen ison kaupungin tunnelmaan ja sitä on ollu ikävä.

Ei vaan irtoo enempää...ei oo pariin päivään (okei, viikkoon) irronnu nyt mitään tekstiä...

Laters <3

P.s. nyt tiedän "mikä musta tulee isona"

I'm too old for this shit

Tiistai, 2.12.08, Fuckin' great

Vittu, joulukuuta edetään. Huh huh. Tänään oli muuten Kupsun synttärit, onnea. Ja mulla on laattatauti, onnea siitäkin. Kuulen Camillan äänen: "se on se erilainen bakteerikanta, kato mitä syöt" (kaikella rakkaudella kulta, oot välillä vähän vainoharharhanen, tai sanotaan nyt ainakin, ett mmm...turhan varovainen). Ei siitä sen enempää, ketään tuskin kiinnostaa mun oksennuksen koostumus tai kuinka monta kertaa keskimääräräsesti annan ylen tunnissa.

Tapasin viime viikonloppuna kivan pojan, tai no, miehenalukshan sitä voi jo varmaan kutsua, kun ikävuodet on ylittäny 20, nimeltään Alvaro. Hommaa vaan mutkistaa sellanen asia, että sitä edellisenä viikonloppuna tapasin myös kivan pojan, anteeks, miehenalun, ja sitä taas mutkistaa sellanen seikka, että kyseinen hlö on jo ehtinyt kertaalleen mulle osoittaa sen faktan, minkä kaikki nyt entuudestaankin tietää, että miehet osaa olla sikoja. Joten katsellaan ja kuunneellaan, mitä tapahtuu.

Koulu on peräsuolesta.

Sunnuntai, 9.11.08

Ei menty merimiesten kanssa Puntaan eilen. Tai no yhen kaa.
Tarkotus oli tosiaan näyttää merimiehille Punta, mutt niitten osastolla oli joku harjotus-systeemi. Lähettiin sitte vaan tyttöjen kesken (Linda+Chantal) ulos. Tsekattiin Creactiva Cádiz, mutt musiikki ei oikeen sytyttäny joten lähettiin Woodstockia kohti. Katottiin fudismatsi (FCBarcelona vs. joku [oisko ollu Valencia], no Barca totta kai voitti, 6-0!), sattumalta sinne tuli kans pari meiän luokkalaista (Ruben, Carmen, Omena 2., Carlos, Javi ja lisäks viel Omena 2. tyttöystävä). Jubailtiin niitten kanssa vähän aikaa ja sitte lähettiin Ghopaliin (täytyyhän se nyt aina tarkistaa). Ghopalissa törmättiin yhteen merimieheen (sillä on hirvee läjä tatuointeja, sillä on siili ja pieni pukinparta ja on muutenki semmosen vähän rock-henkisen näkönen [on muuten ihan kivan näkönen tyyppi ja mukava], mutt sitt...sen nimi on Mogli! eli kaikki jotka muistaa kyseisen "lasten"elokuvan).
Ghopaliin tuli joku live-esiintyjä, mutt se soitti aika paljon covereita, jotka on kuultu niin moneen kertaan, ettei jaksettu sitte pitemmäks aikaa jäädä. Oli muuten hirvee operaatio änkee kaikkien niitten ihmisten ohi ulos. Lähettiin Puntaan (Linda+Chantal+Mogli+minä). Juteltiin keskenämme ja kahen aikoihin Mogli lähti takasin laivalle/hotelliin (missä ikinä yöpyykään), sen osastolla nimittäin on huomenna joku harjotus. Chantal lähti mukana, ett sen ei tarvinnu kävellä yksin (se ei tykkää olla ulkona yhtä pitkään ku Linda ja minä). Saatettiin ne Lindan kanssa vessoille asti ja törmättiin siinä tuttuun (tai Lindan *kröhöm*...tuttuun). Jesús 2.lla oli sen kaveri, Daniel, mukana. Ja mentiin niitten kanssa takas tasanteelle juttelee. Ne pyys meiät mukaan niitten kaverin synttärikeppaloihin, jotka pidettiin yhel klubil, mutt kieltäydyttiin, koska sisäänpääsymaksu oli 7e. Niinpä meiän tiet eros sitten siinä kolmen aikoihin. Mentiin Lindan kaa tanssimaan ja tapasin ihan hauskan jätkän nimeltään Popy (se oli Senegalista). Juttelin sen kaa paljon ja lähettiin porukal ajelee sen autol. Seittemän aikoihin ne toi meiät takasin kotiin.

Tänään Chantal ja Linda tuli meille kattoo leffaa (katottiin Shrek 2), värjäsin Lindan hiukset ja lagailtiin vaan.

Huomenna mennään juhlistaa kouluviikon alkua.

Nyt katon Shrek 2sen special featuret.

Taas dataamassa

Keskiviikko, 5.11.08, vl. 2 (oivalluksia)

Mitä mä olen täällä ollessani oppinu espanjalaisesta ruokakulttuurista
- kaloreiden ja kolesterolin kanssa ei säästellä (espanjalaiset naiset ei nimittäin liho ennen 50 vuoden ikää, vitun epäreilua)
- jokainen espanjalainen perhe omistaa oman rasvakeittimen (voi sitte iltapalaks heittää vähän ranskiksii)
- liha on luksusta
- patongilla vois alkaa pyyhkimään vaikka persettä (maksaa 0,35 e)
- käsitteet "vähärasvainen", "vähäsuolainen" ja "normaalisuolainen" ovat vieraita
- maito=kerma
- margariini=voi
- jogurtti=vanukas
- aamupala=kahvi+tupakka
- aamupala=paahtoleipä (jota saa pelkkänä pullamössönä, eli siis pelkkää vehnäpaahtista)+nutella
- välipala=sipsipussi
- pavut on pop
- please, no more lentejas, i'm begging
- vähemmän on ... no vähemmän, eli safkaa ängetään "pieneen" vaihtari parkaan niin kauan kunnes se sanoo "poks"
- "mikä hedelmä? vihannekset?"
- ruokaa ympäröi joku kummallinen kupla, niin että se pysyy viileenä huoneenlämmössäkin. kaikki kalat, maidot ja juustohöskät voi täysin huoletta jättää hengaa pöydälle. not. mutt niin nää luulee.
- kaikkea voi syödä ketsupin kanssa
- kaikki menee alas leivän kanssa

Mitä mä olen täällä ollessani oppinu ittestäni
- mun pitäis käydä yläasteen terveystiedon kurssit uudestaan (miten niitä lapsia nyt tehtiinkään? ehkäsy, mikä se on?)
- mä en voi asua karkkikaupan vieressä
- mä en voi asua videovuokraamon vieressä
- oon vitun kylmä (ice ice baby)
- mua ei oo luotu laihduttamaan
- mulla ei oo minkäänlaista itsehillintää (ihan ku en olis aikasemmin tienny)
- mulla ei oo minkäänlaista harkintakykyä ... kun oon pienessä sievässä
- oon vitun no-life tän koneeni kanssa
- kiroilen ihan vitusti
- oon niin miellyttämisenhalunen
- vedän puoleeni yli nelikymppisiä, hikisiä ja kaljamahallisia miehiä
- mä vaan oon niin mä, "kasvot, jotka omistat"

Tiistai, 4.11.08 (en vaan käsitä, ett nyt on marraskuu)

Tän päivän oon pyhittäny levolle. Jäin kotiin nukkumaan, kun kaikki muut, ahkerat ja kunnolliset, meni töihin ja kouluun. Oon vaan ollu nii väsyny, ku viikonloppuna ei tullu tosiaan nukuttua hirveesti. Ja kaiken lisäks mun mielestä oli hirveen hyvä idea eilen illalla alkaa kattoo leffaa ja menin sitte nukkumaan yhen aikoihin (kun herätys on 6:30).
Eva kysy eilen, että haluisinko tehä tän päivän safkan ite. Olin ihan intopiukeena (ku tosiaan täällä mulle läntätään ruoka valmiiksi jo lautasellekin, niin uusavuton olo). Eva sano, että voisin tehä vaikka lasagnea, vastasin, ett en oo ikinä tehny sitä. Sitte Eva vaan oli, ettei mitään hätää, ett se laittaa kaikki ainekset aamul valmiiksi ja viel ohjeen. No, tänään sitte ku aloin olla jo vähän nälkänen, menin keittiöön kattomaan niitä tarvikkeita. Arvatkaa mitä…se on pakastelasagne. Se siitä kokkaamisesta.

Tässä tosiaan venailen, että se safka valmistuu (enää n. 10 minuuttia).
Linda tulee meille joskus puolen tunnin kuluttua kattoo sitä leffaa. Jonka oon nähny jo kolme kertaa. What happens in Vegas on sen nimi. Käytiin katttomassa se leffateatterissa Camillan, Jaurin ja Pyryn kanssa. Sitte katoin sen eilen illalla ja sitte viel tänään aamulla, ku oli tylsää.
Oon tänään myös vähän siivoillu ja sitte puunannu itseeni oikeen kunnolla, ku siihen on kerranki ollu aikaa ja voimaa.
Käyn tsekkaa miltä lasagne näyttää.
Ihan hetki vielä.
Hhmm, mitäköhän shittiä tässä ny selittäisin…Se on muuten jännä, ku en enää jotenki osaa kattoo leffoin suomalaisil tekstityksillä. Ku ollaan vuokrattu Lindan kaa leffoin täältä, nii niissä on totta kai ollu espanjan- ja englanninkieliset tekstitykset, usein myös saksan, portugalin ja hollannin. Ja me katotaan aina englanniks ja englanninkielisillä tekstityksillä. Mutt eilen ku aloin valittee kielii siihen leffaan, olin ett “what the funk?!”, siellähän oli myös tekstitykset suomeks. No totta kai laitoin sen. Mutt eihän siitä tullu mitään. En enää jotenki osannu keskittyy siihen leffaan, vaan luin vaan niitä tekstityksiä. Oli pakko vaihtaa enkuks. Niistä saa tukee, jos ei oikeen kuule tai ymmärrä jotain sanaa.
Luulen, ett mun safka on nyt valmista.




Osa 2

Kävin tänään mielenkiintosen keskustelun päässäni (ninja tietää, ett käyn paljon keskusteluja pääni sisällä. :]). En muista mistä se lähti liikkeelle, mutt se tärkein osa meni jotenkin näin:
Olive: My cousins are like siblings to me…well they’re the closest thing to siblings…
Cris: U don’t have any brothers or sisters?
O: I have a half-brother, but i’ve never met him…actually my mum was planning, like when i was twelve or thirteen, that when i turn sixteen we should go to Zambia to meet the other side of my family. But when i turned sixteen i felt that i should do the trip on my own when i'm eighteen and more mature. Now, when there's only a few months before i turn eighteen, i feel that i am still not ready to do that.
C: Why?
O: 'Cause i still feel a little bit broken inside. I don't think that my menthalhealth could take such an emotional thing. 'Cause i don't think that i've 'found myself' yet. I want to feel like a whole person when i see them, 'cause then i know who i am and i don't need them to define me.
C: Do u think u'll 'find yourself' in a couple of years or something?
O: I don't think that i'll ever know myself completely, but i know which way i'm going. I don't know why i'm going to this direction but i know that it's the right one for me. I don't need to know myself through-out. I just hope that i can be happy and feel comfortable in my own skin and with my own thoughts. I have now understood the concept of 'being your own bestfriend' and i will try to build a beautiful and strong friendship with myself...

Jostain syystä se kaikki tuli ulos vielä englanniks. No, mene ja tiedä.

P.s. Amanda, rakastan sua. Koeta pärjätä kaiken sen kaaoksen keskellä, tiedän ett pystyt siihen (hienosti on menny tähänki asti). Nähdään pian






Keskiviikko, 5.11.08, CMC-Mummon tunti

Nää ihmiset saa mut ajattelee väkivaltasia asioita. Varsinki Laura. Oikeesti se saa olla varuillaan. Joku päivä mä nimittäin oikeesti lyön sitä.
Tää on siis ihan uskomatonta, koulunkäynti nimittäin. Eihän mun tarvii tehä tääl koulus oikeestaan mitään (ja jos tarvii, nii harvoin teen). Tuntuu niin turhalta käydä täällä (sen takia lintsaan aika paljon), kun voisin olla jossain muualla tekemässä jotain paljon hyödyllisempää. Kuten olla kotona nukkumassa. No, ei. Vaan esimerkiksi opiskella itsenäisesti espanjaa, ett voisin tehä tääl koulussaki sitt jotain, ku ymmärtäisin.
Oon niin rahaton tällä hetkellä...pitäis mennä töihin. Mutt seki on fiksusti kielletty STSn säännöissä...vitun idiootit.
Tänään taas dataa. Oon tietokoneriippuvainen, tai oikeestaan nettiriippuvainen. Pitää hankkii netti himaa...PIAN! Lisää rahaa palamaan.
Tänään mun pitää
- opiskella vähän espanjaa (preteriti kunnolla ja alottaa imperfekti)
- lähettää sähköpostia
- äitille
- mummulle
- Makelle
- lähettää kuvia Jessicalle
- yrittää olla olematta datis ja no-life
- siivota mun huone.

Salee.

Tiistai, 28.10.08

Tänään on ollu vähän koti-ikävä ja orpo-olo, sekä pienimuotoinen vitutus Lindaa kohtaan (vietetään liikaa aikaa yhessä).
Tuli yhes vaihees semmonen fiilis, ett tekis mieli vaan soittaa äitille ja sanoo "tuu hakee mut kotiin" (alkaa itkettää, ku vaan kirjotanki ton), mutt en sitt viittiny ees textaa mtn. Sitte mä olisin ainaki halunnu kotiin.
Koulussa oli orpo-olo, ku kaikki kiinnitti tänään huomion Lindaan (se tosiaan nuoli yhen meiän entisen koululaisen kanssa lauantaina ja kaikki jotenki tietää siitä) ja kyseli siltä kaikkea paskaa. Mutt toisaalta ku mietin, nii en haluu tulla koulussa huomatuks sen takia, ett oon nuoleskellu jtn viikonloppuna (niiku teinki, mutt kukaan ei onneks vaan tiedä) ja vahingoniloinen bitch kun olen, nii onnekseni Linda kerto mulle jälkeenpäin kuinka vaivaantunu se oli koulussa. Pyys mua tsemittää sitä huomen koulussa...ja lupasin totta kai auttaa. Onhan se kumminki mun ystävä.
Ei koulupäivä kyl sinänsä ollu perseestä. Joillain tunneilla mua tänään kiinnosti jopa kuunnella, pääsin kahel tunnil dataa, yhel sain vähän nukuttua ja sitte oli koe ja oon niin ylpee ittestäni, koska sain siihen aika paljon tekstiä. Ja ruokkis oli kans kiva. Vietettiin se Martinin ja Rubenin (tää on siis tosiaan se jätkä jota vihasin koulun ekoina viikkoina ja haukuin salaisesti läskiperseeks ja munanlutkuttajaks) kaa, puhuttiin tosi paljon kaikkee ja saatiin Lindan kanssa selville, ett ne ei ookkaan niin lapsellisia ku muut meiän luokkalaiset.
Martin surffaa, snoukkaa, skeittaa ja harrastaa sitäsitäsitä semmosta juttua, melkeen ku vesihiihto, mutt niiQ laudalla, pitää Lauraa totaalisena paskanpuhujana ja asuu Saksassa jossain Dusseldorfin lähellä.
Ruben tuntee mun "pikkuveljien" serkun, Anan, ei tykkää Laurasta ja on menossa ens joululomalla Granadaan (pikkukylä jossain tääl Espanjas) hiihtään (heh).

Mietin tänään vaa (ku tääl näkyy nii vitusti pareja), ett mulla ei oo ollu ku kerran (okei kaks, mutt siin toises mä en ite ollu nii fiiliksel mukana) semmonen suhde, jossa se toinen osapuoli on vilpittömästi välittänyt (no se rakasti mua, mutt keskustellaan nyt välittämisestä) musta ja halunnu olla mun kanssa joka sekunnin, ymmärtäny mua Täydellisesti (se, että ymmärtää mua täydellisesti on jo niin paljon vaadittu, ett en yleensä oleta mtn yhteensulautumista ajatusmaailmallisesti) ja kertonut mulle välittävänsä. Kiitos tästä Tony. Muistelen sua aina lämmöllä...ja mun ensi rakkautena.

Nyt meen nukkuu. Kello on kakskyt yli yheksän.



Keskiviikko, 29.10.08

Tänään oltiin San Fernandossa ostaan vähän juomii viikonlopuks ja näkee Terhiä.
Terhi on Lindan koulukaveri (siis Suomessa) ja mäkin tosiaan näin sen silloon sunnuntaina 14.9.08, kun tultiin tänne. Ollaan puhuttu jo pitkään, ett meiän pitäis nähä ja nyt vihdoin, melkeen kaks kuukautta myöhemmin, saatin aikaseks.
Käytiin Bahía Surissa (ostari), Terhin kotona ja sitte sen kaverin kotona (en muista kenen niistä). Terhin kaverin kotona oli ihan vitusti lössiä, vaihtareita, ja kaikki puhu espanjaa! Oli kolme saksalaista (ylläripylläri) vaihtaria (Julia, Pascal ja joku-jonka-nimeä-en-muista), yks jenkki (Indiro or something, from Florida, isä meksikolainen ja oisko äiti ollu Argentinasta), yks japsi (Hizuki, aaawwww, que graciosa!) jaaa jaaa jtn muita kans, jotka kyl lähti. Oltiin siellä aika pitkään, pari tuntia varmaan. Se perhe oli tosi mukava, ihan fileissä Lindasta ja musta (varsinki musta, näytän kuulemma niin alkuperäseltä espanjalaiselta ja" puhun espanjaa niin kauheen hyvin", heh, ihan miten vaan).
Puhuin paljon espanjaa, jopa Terhin kanssa vaik ei olis ees tarvinnu, ja tultiin Lindan kanssa siihen tulokseen, ett tästä lähtien puhutaan keskenämme espanjaa, juuh.
Tänään Lindakaan ei vituttanu mua...joskus on vaan semmosia hetkiä, ku mun tekis mieli murhata se mun katseellani. Kyl te tiiätte...te tosiaan tiiätte. Mutt niinku puhuttiinki Lindan kanssa tos joku päivä, nii meille muodustuu tän vuoden aikana varmaan aika sisarelliset välit, mikä voi olla huono sekä hyvä juttu.
Huomenna mennään ettii meille flamenco-koulua.

To be continued.

P.s. Terhi rocks!

P.p.s. Camilla soitti mulle tänään itkien. Anteeks, mä en tienny, ett tää tulis olee teillekki näin rankkaa...



Torstai, 30.10.08

Skippasin kaks ekaa tuntia, ei inspannu..
Saatiin Lindan kanssa nauraa koko CMCn tunti Davidille, Omena 3.lle, Manulle ja Rubenille. Niillä oli mielenkiintosia keskustelunaiheita ja Manu laulo ja tanssi tosi "kauniisti". Pojat ei oikeen tajunnu sitä, että ymmärsin mistä ne puhu :]
David 2. on tosiaan Lindan kimpussa ollu nyt pari päivää (liittyen Jesúskseen [jätkä jonka kanssa Linda...kröhöm...nuoli, viime vklp]) ja tänään (kun en vielä ollu koulussa) se oli tuono kouluun kuvan, jossa oli Jesús ja joitain rändömei, ja kyseli Lindalta ketkä kaikki Linda tuns. No, eihän se muita tienny ku "rakkaansa". Davidin seuraava kysymys oli ollu "kenen kanssa Olivia oli?", johon Linda reippaana tyttönä vastas "ei kenenkään noista" (jesh, go Linda). No, tänään oli sitte mun vuoro ahdistaville kysymyksille, mutt onneks ne jätti mut helpommin rauhaan. Mä taidan vähän pelottaa niitä silloon ku en oo kovin sosiaalisella tuulella.
Tänään oon pukeutunu mun ihaniin haaremihousuihin. Ne on niin mukavat ja rennot, aamulla kouluun mennessä tuntuu siltä, ku ois viel yöpuvunhousut jalassa.
Meiän viimenen tunti oli tänään peruttu. Meil olis ollu PROta. Tykkään meiän hissan/PROn maikasta, ku se peruu noita tunteja näin usein. Olin siis tosiaan koulussa tänään 3½ h. Ei paha...
Tänään pitäis viel harrastaa vähän itsenäistä opiskelua, läksyjen tekoa (Kyllä!), nähä Chantal, ehkä Linda kans, ettii meille tanssikoulu ja käydä netissä. Huh! Alanki nyt heti tuumasta toimeen...



Lauantai, 1.11.2008

Jeps, marraskuun puolella ollaan.
Äslen oli safka ja nyt pitäis alkaa laittaa itseään ihmisen näköseks. Ei jaksais. Taustalla soi Six Pence None The Richter “Kiss Me”. Fiilistelyä. Sormet ihan jäässä. Täällä on kylmä. Ihan tosi! Ulkona on satanu ja kaikkee paskaa. Ja näillä täällä Espanjassa ei (yleisesti ottaen) oo sisälämmitystä. Ostan kyl oman pikku patterin talveksi. En muuten selvii.
Uskomatonta, ett jouluun on nyt saman verran aikaa, ku mitä oon ollu täällä. Aika menee nopeasti (muistakaa tekin se). Espanja on alkanu sujuu jo vähän paremmin. Oon nyt opetellu ite yksinkertasen imperfektin (=preteri, oikeestaan suomenkielessä se on kai sama asia ku imperfekti, mutt ei ihan kuitenkaan) ja se sujuu ihan siedettävästi. Ens viikolla lähtee perfektin opiskelu. (Ninja, jos alat nyt opiskelee espanjaa, niiku Eva käski, saat mut ihan pian kiinni!).
Nyt soi Duffy “Warwick Avenue”. Slowmotion. Slow emotions.

Tänään Lindan kanssa Puntaan. Nyt ei yhtään inspaa, tuol on niin kylmä ja märkää. Mutt se on pakko, en voi jäädä jumittaa koko viikonlopuks kotiin. Ja kaipaan muutakin seuraa ku keihin oon nyt tutustunu. Se vaan on fakta.

Btw, kannattaa kuunnella Mariskan biisi “Pedon merkki”. Hieno sanankulku ja aika hienoi oivalluksii, ihan suomenkielenkin kannalta.

Oon osannu vähän vähentää polttamista, täl viikol oon polttanu vaan puolikkaan askin. Okei ostin kyl eilen uuden, mutt se onki nyt viikonloppuu varten. Jos juon nii en selvii ilman tupakkaa.
Tupakasta tuliki mieleen, ett mun pitää tehä jotain tälle kunnolle. Pitää alkaa urheilee. Puhuin Terhin kaa ja se on löytäny kivan korisjengin (San Fernandosta kylläkin). Voisin alkaa taas pelaa. Toisaalta ku Linda kuuli asiasta, nii se hätäänty etten mä alotakkaan sen kaa tanssia, se ei haluu mennä yksin. Mutt ku mä haluisin jotain semmosta jos pääsee hikoilee oikeen kunnolla, juoksee ja rääkkää itteään. Tanssiessaki pääse hikoilee oikee kunnolla, ainoo vaan tosiaan, että meiän ois tarkotus alotaa flamenco ja siinä taas ei pääse hikoilee nii kunnolla. Täytyy vähän katella. Jos alottaisin koriksen, mulla menis matkoihin noin 8 e/vko ja treenit alkaa tosiaan vasta 20.30, olisin joskus kymmenen jälkeen aina koton (sitt pitäis viel safkata, käydä suihkus ja pääsisin nukkuu vast joskus yhentoist aikoihin [täällä se on mulle ihan liian myöhään]…katsellaan).

Pääsin tänään miinaharavan melkeen läpi (keskivaikeel), mul jäi vaan neljä pommia. Tää on näitä asioita, joita ei pitäis myöntää. Alanki täst pelaa pasianssii.



Sunnuntai, 2.11.08

Tulin tunti sitte kotiin (eli siis klo 11 aamulla). Ja lähin tosiaan eilen siinä puol yhdentoista aikaan kotoolta. Hups. Mutt minkäs teet.
Mentiin eilen eka kattoo The Blairwitch Project Crisille ja Robertolle, meitä oli Chantal, Mase, Linda, Andreas ja totta kai minä. Olin ollu ihan paskat housuissa, ett katotaan se, mutt itte asias se ei ollu yhtään pelottava. Mun mielestä ei kyl ollu kauheen hyväkään. Oli sitä ihan mielenkiintosta kattoa, mutt tää oli niitä leffoja, jossa venaa sen koko ajan, ett milloinkas tää nyt alkaa. Mutta (muttamutta), jos pääse juoneen ja henkilöhahmoihin kunnolla sisään, nii se menettelee.
Hahah! Meil oli kaks illan läppää. Eka Mase näytti meille youtubesta klippejä Charlie the Unicornista (heh). Oli ihan vitun hyvä. Ainaki Roberton ja mun mielestä. Mutt sen sanon, ett henkilö joka on ne klipit tehny on ollu erittäin pöllyissä. Toinen läppä oli “kookossuklaa”. Cris oli ostanu meille kaikkee hyvää, mm. tätä “kookossuklaata”.
Mase: Olive, do u want some?
Olive: What is it?
Cris: Oh, u haven’t tasted it?
O: No…what’s it like?
C: It’s like a bar of chocolate, so it’s coconut-chocolate…
O: I love chocolate!
C: …without the chocolote…
O: Oh…

O: Hey, hand me the coconut-chocolate without the chocolate…
M: Say what??

Juuh, väsynyttä läppää oli, mutt meillä oli ainaki hauskaa.
Siinä puol kahen aikoihin siirryttiin Lindan kanssa Puntaan. Oli muuten tavallista vähemmän porukkaa. Johtuu varmaan siitä, ku eilen oli paska sää, nii porukka ei tänään halunnu riskeerata.
Linda oli jo ihan epätoivoissaan, ku ei ollu normaalia miestarjontaa. Mutt no hätä, kyl Olivia ainaa seuraa järkkää (pitää Lindan tyytyväisenä, eikä tarvis kuunnella kuinka kaikki on perseestä). Yheltä klubilta bongasin ryhmän kivan näkösiä jätkiä (ja huomasin, että ne oli kans huomannu meiät). No, pojat tuli sitte juttelee ja kävi ilmi, että ne on Norjasta. Ja ne on kaikki armeijassa. Merivoimissa. Ne oli parin päivän (melkeen viikon) pysähdyksellä, ku aallot oli kuulemma nii suuret, että ne ei voinu jatkaa matkaa. Meiän onni. Pojat oli tosi mukavia (ja armeijassa) ja juttelin paljon yhen Steinerin (hothot nimi, tiedän). Vaihettiin numeroita ja Steiner ilmotti tulevansa ens kesänä (kun pääse pois armeijasta) Suomeen, Muumimaahan. Kysyin, että miks Muumimaahan.
S: Well, what else do have in Finland to see?
Aikoo kuulemma buukkaa meillä…katellaan sitä, sitt vähän syssymmällä.
Vitun Facebook. Mun on nyt pakko hankkii se.
S: So do u have Facebook?
O: No.
S: What?! Why?! U have to get it! Now!



xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Sunnuntai, 26.10.08

Ah, ihanaa. Kellot siirrettiin tunti taaksepäin. Joku tasaus tai seisaus oli (sori Arponen, ei menny bilsan...vai mantsan...opit perille asti). Saa nukkuu tänä yönä tunnin pidempään...ja tulee niin tarpeeseen.
Eilen tosiaan olin Lindalla yötä, kun sen hostporukat lähti jonnekki flamencotapahtumaan. Lindan hostmum oli sanonu, ett Linda ei saa mennä ulos, koska on ollu just kipeenä, mutt kyllä me vaan sitte yhden katsellun leffan (John Tucker must die) jälkeen alettiin valmistautua.
Vähän yhentoista jälkeen nähtiin Chanty Santo Domingon kirkolla ja lähettiin kohti vakkaria, Ghopal (jees, sain eilen tietää, että se onki Ghopal, eikä Ghopas). Amerikkalaiset oli palannu yhteiseltä retkeltään ja niitä oli taas joka puolella (Joka Puolella). Jason ja Andrew saapu kans paikalle, Andrewn kanssa juttelin hetken, mutt yritin olla kiinnittämättä minkäänlaista huomiota Jasoniin. No, onneks se elämä ei kaatunu siihen vaan illan aikana (siis sen aikaa ku oltiin Lindan kanssa siellä) se yritti Kuutta muuta tyttöä (kyllä, laskin...tiedän, säälittävää...).
Yhen jälkeen lähettiin Lindan kanssa Puntaan, Chanty oli lähteny jo aiemmin kotiin. Mentiin katokselle juomaan lisää ja tsekkaa miestarjonta (paljonPaljonpaljon komeita miehiä). Käytiin välil kusella ja tanssii, ku sopivia herrasmiehiä ei löytyny. Törmättiin pariin meiän luokkalaiseen, meiän koululaiseen ja tuttuhuin. Lähettiin takas katokselle ja löydettiin onneks oikeen lupaavia miesyksilöitä. Niitä oli viisi, jos oikeen muistan. Felix/Felip/Filip, Miguel, Ismael, Salvi ja Antonio. Ja Felix (?) sattu vielä olee syntyperältään saksalainen niin kaikki ymmärsi toisiaan taas astetta paremmin. Poikien iät liikku siinä 19 ja 22 välillä. Mä olisin halunnu napata mukaani Felixin ja Miguelin. Ei siis tosiaan onnannu, ku Antonio alko joskus viiden aikoihin laatottaa ja poikien piti lähtee viemään sitä kotiin (nää asuu Chiclanassa). Siihen päätty meiän juttutuokiot, vaihettiin kyl onneks numeroita puolin jos toisin.
Ei me Lindan kanssa lannistuttu vaan lähettiin tansiin. Mut kaappas joku espanjalainen miesyksilö ja tanssin sitte sen kanssa..
Olin kotona (tai siis Lindalla) joskus seittemän jälkeen ja aloin vetää hirveesti mättöö, tortillaa, pastasalaattia ja kanaa...nam...oli nälkä...

Tänään näin Esoanjassa ekan auringonlaskun rannalla, ku aurinko laski suoraan mereen ja oli ihan verenpunanen. Kaikenlisäks tänään oli ihan törkeen lämmin päivä ja porukka oli rantsulla ottaa aurinkoo ja mekin vaivauduttiin sinne Crisin, Lindan ja Chantyn kanssa. Pelattiin korttia, nukuttiin, puhuttiin, luettiin, kuljeskeltiin pitkin rantaviivaa ja (sori ninja) tajusin nyt sen rannalla hengailun hienouden.

Elvytys

Yritän saada blogiini taas eloa, mutta pari juttua muuttuu

1) minimoidakseni puhelinlaskun, ohjaan kaikki ystävät ja osan sukulaisista tänne

2) vähemmän vaatteita ja kuvia

3) enemmän ajatuksia ja tekstiä

4) yritän olla ajattelematta mitä muut miettivät, kun kirjotan tänne

5) yritän kertoa elämästäni, tunteistani ja ajatuksistani avoimesti ja rehellisesti

Puolentoista kuukauden Espanjan kuulumiset tiiviissä paketissa

Tiistai, 14.10.2008 No nyt on tatuointi paikallaan. Ei sattunu niin paljon ku oletin, mutt Sattu kumminki, ja kyllä aion mennä toisen ottaa nyt täs joulun tienoilla. Aikasemmin olin kyllä käsittänyt, ett se on siinä sitte koko loppuelämän, nyt ei oikeen ymmärrä sitä. Mutt ei kaduta...vielä. Tää oli kyllä mietitty juttu, monta vuotta on aatellun juuri tän tatuoinnin ottamista. Vaarille.

Tiistai, 21.10.2008 Tekotaiteellinen kirjotukseni, joka oli aluks runomuodossa, mutta liiallisen tekotaiteellisuutensa takia päätyi tällaiseksi: En päivääkään, en milloinkaan En kertaakaan, en kellekkään, en koskaan voi mä luovuttaa. Vaikka välillä joudun kaikkea kestää, ei silti voi mua mikään estää. Tää on hankalaa ja tiedän sen. Silti luovuttaa aio mä en. Tartu mun käteen, mutt ei juosta pois. Jää mun kanssa. Sillä takiasikaan en luovuttaa vois. Oon pahoillani, tiedäthän sen? Mutt rakkaudenkaan takia mä luovuta en. Se on päätökseni, rakkaani. Ja annathan kaikki anteeksi? Sillä tiedän, ett elämä ilman sua on hankalaa, mutt oon tottunut sietää kipua ja tuskaa. Säkin olet vahva ja tiedän, sä pystyisit tähän. Miksi et sä tällä kertaa voisi ymmärtää mua vähän. Ajattelen vaan sun parastas, sillä ainoa joka tässä pelissä häviää, olet sä ja sun tarpeesi. Mä en voi enää mitään menettää (no, paitsi sun rakkautesi). Mä en luovuta, muista se. Mä en luovuta, mutt seisoisitko silti mun vierelläni? Mun vuoro mokaa, mun vuoro olla itsekäs, mun vuoro olla heikko, mun vuoro itkeä, mun vuoro käyttäytyä kummallisesti ja olla silti samaan aikaan täysin oma itseni. Seisotko mun vierelläni, niin kuin mäkin seisoin silloon sun vierelläs? Vaikket pystyiskään, niin muista rakas: Oot kaunis, ku hikoilet syödessäs. Ilosempiin asioihin. Ninja on täällä käymässä (ja tivaa tossa vieressä, mitä kirjotan). Ei nyt oikeen inspaa kirjottaa pidempään. Menisin mielelläni nukkumaan. Mutt ennen: - Cris on sulonen (korjaan, mielenkiintonen) - meiän vieressä kahvilassa on sulonen (lue: komea) tarjoilija"poika", joka vilkuilee mua - koulu on usein perseestä - käytiin tänään junalla San Fernandossa (se oli taivas, ostoskeskuksineen)

Torstai, 23.10.08 Masistelen kotona. Ninja lähti aamulla, Espanjan aikaan siinä vähän kuuden jälkeen. Tuli niin paska fiilis, etten olis jaksanu raahautua kouluun. Niinpä Lindan viesti, sen uudesta espanjalaisesta kännykästä "Oon kipee,Kuume ja+paansarky Enka+tuu kouluun.", oli ku taivaan lahja. En mäkään siis menny kouluun. Oon itkeny tänään aika lailla. Koti-ikävä on suuri tällä hetkellä, enkä haluis olla täällä (Espanjassa). Haluisin kotiin, ihan kotiin kotiin, Suomeen, omaan huoneeseen, omaan kotiin, äitin, Tipin, Sumun, Lunan, mummun, kaikkien ystävien ja sukulaisten luo, missä kaikki on tuttua ja kaikki ymmärtää mun puhetta ja mä niiden. Ja missä voin jakaa mun pahanolon jonkun kanssa, missä joku silittää mun päätä, halaa mua ja sanoo, ett kaikki viel järjestyy. Missä mä en ole yksin. Täällä mä nimittäin loppupeleissä oon yksin. Mulla ei oo mun turvaverkostoa (joka muodostuu kaikista teistä, mun lähimmistä). Mulla on kavereita, melkeenpä jo ystäviä, täällä Espanjassa, mutt ne ei oo sama asia ku te. Teiän kanssa me ollaan yhdessä koettu vaikka mitä ja muodostettu molemminpuolinen luottamus, ystävyys ja rakkaus. Mun vaan pitää antaa tän kehittyä, siis mun elämän täällä. Kyllä mä löydän oman paikkani, oikeat ystävät, harrastukset, mieliteot, mun elämän. Mutt sitä odotellessa on nii pirun yksinäistä ja hankalaa. Välillä (aika useinki) mä mietin, mikä vitun kuningasidea tää vaihtoon lähtö oikeen oli. Miks vitussa mä halusin tietosesti kiduttaa itteäni tällä tavoin?...Mutt takasin ei oo tulemista, ennen vuoden 2009 kesäkuun 25. päivää. Tästä on maksettu niin vitusti, enkä mä vois enää arvostaa itteäni, jos luovuttaisin. Ja kaikista pahin, musta tuntuis, ett tekään ette enää pysytyis arvostamaan mua Me ollaan opittu yhdessä, ett kaiken kestää kun on toisensa. Te ootte syy mikä saa mut jatkaa ja minkä takia haluisin luovuttaa. Mä jään niin paljosta paitsi. Asioista mitä siellä, Suomessa, tapahtuu. Teil on uusia seurustelukumppaneita, joita mä en oo ikinä nähnykkään, uusia ystäviä, uusia vihamiehiä. Te erootte entisistä seurustelukumppaneista, riitelette, ootte sirpaleina, enkä mä oo auttamassa keräämään niitä. Mä en oo mukana teiän synttäreillä, jouluna, halloweenina, uutena vuotena, ystävnpäivänä, vappuna, en kun jollain menee huonosti tai kun jollain menee hyvin. Mä en ole läsnä. Mä en kuulu siihen elämään, joka on nyt. Mä olin osa teiän elämää kesällä, vuos sitte, kaks kuukautta sitte ja mä tulen olemaan taas osa teiän elämää 25.6.2009 jälkeen. Mutt mä en ole osa teiän elämää nyt. Se sattuu. Mutt mulla on myös mun omat kokemukset täällä, joissa te ette oo mukana. Eka tatuointi, uudet ystävät, erilainen joulu, koti-ikävä, viikonloput, auringon paiste, lämpö ja Espanja. Tuntuuks se teillä missään? Toivottavasti tuntuu ja, kaikella rakkaudella, toivottavasti se tuntuu pahalta. Kello on täällä puol kuus ja mä en oon poistunu huoneestani ku kaks kertaa, suihkuun ja syömään. Chanty soitti just. Kutsu mut vanhaan kaupunkiin parille. Oot Chantal mun pelastava enkeli. 100 Montaditos kutsuu ja mä vastaan ku mulle huudetaan.
Perjantai, 24.10.08, koulussa Night after night you say you move on Tomorrow, tomorrow Now what's holdin you back I don't know, I don't know Muistin ton The Soundsin mahatavan biisin äskettäin. Sitä on kyl aikasemmin kulutettu oikeen urakalla.. Mmmmmahtava biisi. Ah, ja oli niin hienoo nähdä Sounds livenä viime Provinssissa. Vaikka toisaalta silloon keikan aikana tapahtu toisella lavalla kaikkee ei niin miellyttävää. Yksin koulussa, Linda on kipee. Aika orpo olo. Mun piti lintsaa tänään(kin) koulusta ja mennä Chantalille kattoo leffaa. No, se ei informoinu mua ajoista, joten tulin sitt kouluun. Vois mennä ens tunnilla vaik Martinin viereen, ettei tarvis yksin istuu...Mitäs meil on seuraavaks...Enkkuu, vittu. Meil on siis määrätyt paikat...Nyt on siis tosiaan äikkää. Toi äikänmaikka on tosi kummallinen. Minkä takii se menee niin, ett äikänmaikat on aina aika persoonnallisii. Jos esimerkiks Järtsissä olleet muistaa Mymmelin (sitä ei kyl kukaan unohda), sillähän on "kauniit lapset, hyvä aviomies ja normaali seksielämä", sanojansa lainatakseni, "No, ostin dildon! Ostin kaksi!", kuului huuto kun eräs kahdeksasluokkalainen poika kysyi, mitä Mymmeli teki Sin Cityssä. Mutt hei, kiitti tarkemmasta infosta, Mymskä. Tai Viherissä olleet muistavat varmasti Kujiksen. Siinäkin aikamoinen ihmisyksilö. En oo vielä hirveesti kertonu siitä missä asun, kenen kanssa ja millä tavoin. Cádiz on Euroopan vanhin kaupunki (näin olen kuullut). Se sijaitsee Andalucian alueella ja koostuu kahdesta osasta, vanhasta ja uudesta kaupungista. Vanha kaupunki (casco antiguo) on kaunis kapeine kujineen. Uusi osa on taas kuin mikä tahansa pienempi kaupunki Espanjassa (Cádizin populaatio on vissiin 100 000 hlö). On paljon kerrostaloja, leikki- ja koirapuistoja, pankkiautomaatti, ruokakauppa, apteekki ja kahvila joka nurkassa. Mäkki, Stratovarius, Burger King, El Corte Inglés, Pull and Bear, Lefties, etc., etc... Mä asun uudessa osassa, 20 minuutin kävelymatkan päässä sekä vanhan, että uuden kaupungin keskustoista. Asun kerrostalossa (joka on onneks ihan kivan näkönen, eikä semmonen hirvee, harmaa, betonipaska) "ensimmäisessä" kerroksessa. Meiän kämpässä on neljä makuuhuonetta, kaks kylpyhuonetta, olohuone, keittiö ja takapiha. Mulla on oma huone, joka on sisustettu oranssilla, vihreellä ja luonnonvalkosella (jota joudun pitää luonnottoman siistinä ja jossa on söpö pieni ikkunalautahöskä, jolle voi kiivetä tupakalle) ja oma kylpyhuone. Tällä hetkellä asun hostmumin, Eva, ja kolmen pikkuveljen, Sergio, Miguel ja Raúl, kanssa, koska Laura tosiaan vaihto perhettä. Mun Espanjan perhe on tosi mukava, Eva antaa mun tulla, mennä ja tehdä mitä haluun, mutt on silti kiinnostunu mun elämästä ja juttelee mun kanssa niin paljon kuin mun kielitaito sallii. Eva on pieni, hoikka, tummahiuksinen ja -silmänen, perinteisen, päälle kolmikymppisen, espanjattaren näkönen. Sergio, Miguel ja Raúl on sulosia ja todella rakastettavia (okei, Sergio osaa olla kauhukakara) ja tuun yllättävän hyvin toimeen tässä lapsiperheessä, vaikka oon aikasemmin ollu sitä mieltä, ett ihminen on tervetullu mun elämään ylittäessään 15 ikävuoden. Meill on aina hirvee vilske kotona, ku lasten serkutki tulee tosi usein käyään. Mutt onneks viikonloppusin päivällä ja iltapäivällä mul on usein aikaa olla kotona ihan keskenäni, kun loppuperhe on jossain ulkona. Mmm, enpä mä nyt perheestä keksi oikeestaan muuta sanottavaa, tai no keksin, en vaan jaksa kirjottaa, ku että onneks pääsin just tähän perheeseen. P.s. lupasin eilen illalla ittelleni, ett lopetan tupakoinnin...

Perjantai, 24.10.08, koulussa, vl. 2 Hoh hoh, niin helvetin tylsää. Äsken oli enkun tunti ja meinasin ampuu itteni. Ei vaan jaksanu... Sitä paitsi näitten (lue: espanjalaisten) englanninkielentaito ja -opetus on aika shittiä. Tai no, Fernando, meiän luokkis ja enkunmaikka, opettaa ihan hyvin, mutt nää (lue: espanjalaiset) ei vaan tajuu. Nää alottaa koulun kolmivuotiaina. Niitten koulu on silloon varmaan jtn eskarityyppistä settiä, mutt kouluks ne sitä kumminki kutsuu. Kuusvuotiaana alkaa englanninkielen opiskelu, kolmisen vuotta meitä aikasemmin (tai ainaki silloon ku mä olin pieni, enkku alotettiin kolmosella, nykyään jo vissiin vähän nuorempina "leikkien ja laulauen, ihqdaa), ja silti taso on paljon huonompi. Vaikka osa sanoistakin on samantyyppisiä, nii eiiiiiiii... Ja muutenki, tää opiskelu on niin naurettavaa... Sain idean: meen varmaan tän tunnin (economía) jälkeen (silloon on ruokkis) kahville kirjottaa ajatuksia ja opiskelee ranskaa. Skippaan kolme vikaa tuntia. Jos joku kysyy, sanon ett oli hirveet menkkakivut, sen jälkeen ketään ei enää kiinnosta kuulla lisää. Pitäis ehkä keskittyy kuuntelee kovaa settii teollisuuden vallankumouksesta... Tai sitte ei... Runosuoni sykkii ja pulppuaa, suorastaan tulvii yli äyräiden. Joudut vuokseni tekemään töitä, raatamaan, hikoilemaan, itkemään Jotta mut omaksesi saisit, rakastaisit, jumaloisit, vaalisit Kuin kukkaa kauneinta, sydäntä haurainta Tuon sulle turvaa, hellyyttä, puuttuvan palan itsestäs Vien sut taivaisiin, helvettiin, atmosfääreihin ja vielä pidemmälle Annatko mun olla sun koko maailmasi, elämäsi, onnesi ja tuhosi Saanko rakastaa sua kaikkea muuta kuin kauniisti

"yo? no, no tengo un novio"

espanja <3

p.s. ostin ne haarmihousut...

Inspiración

Inspiroiduin tänään näistä...


http://www.copenhagenstreetstyle.dk


http://www.garancedore.fr/category/streetstyle-photos/


http://thatsjustmyvibe.blogspot.com/


...ja pukeuduin itsekin kokonaan mustaan...okei, okei. Myönnän. Käytin tehosteväriä. Keltanen onaika jees.

p.s. unohdin ottaa kuvia :]...

The Adventure Final

Huomenna siis lähtö Espanjaan puoleksi vuodeksi...Huh huh...En oo oikeen ehtinyt sisäistää sitä vielä, luulen, että asian tajuaa sitten vasta paikan päällä. En oo vielä pakannutkaan kaikkea...

Eilen näin muutamia hyviä ystäviäni viimeistä kertaa puoleen vuoteen (rakastan teitä Amanda, Jessica, Minna ja Sylvester) ja tänään sitten loput. Saan taas itkeä...liiankin kanssa...

Tältä mie näytin...



# paita, Only (maybe?)
# hame, Vero Moda
# takki, Senjalta saatu
# laukku, Kate Moss <3 Top Shop
# hopeinen rannerengas, mummulta
# nahkainen rannekoru, Brothers&Sisters (lahja Amalta ja Camilta)
# sukkahousut, ei mitään hajua, varmaan joku Lindex
# sukat, äidin kaapin kätköistä
# kengät, Vagabond <3

Postailuni taukoaa hetkeksi hektisen elämänmuutoksen myötä, mutta jatkuilee jossain vaiheessa (jos voitan taistelun mokkulasta).

Hasta luego, cariños <3

SORPRESA!

Mulle järjestettiin eilen ihanimmat läksiäiset ikinä!

Meillä oli eilen perhettä käymässä ja syömässä, vähän niin kuin viimeinen yhteinen kokoontuminen ennen kuin lähden Espanjaan. Vihaan olla huomion keksipisteenä sellaisissa tilaisuuksissa ja se oli onneksi otettu huomioon, mitään maljapuheita ei pidetty.

Ystävät pitivät mulle yllätysläksiäiset, jonne saavuin pahaa aavistamattomana ja läpimärkänä (prätkän kyydissä oleminen ei sovi säälle, jolloin taivas on putoamaisillaan niskaan). Täytyy myöntää, että mua höynäytettiin kyllä niin perinpohjasesti. En osannut odottaa minkäänmoisia läksiäisiä, joten eiliselle on varattu ikuisesti paikka sydämessäni.



iSORPRESA! Tältä näytin (hyvin epäselvä kuva, muttamutta parempi vain kun ette tarkemmin pysty nyt ulkomuotoani katselemaan) kun saavuin paikalle ja olin menossa vaihtamaan vaatteita vessaan. Ystävät pomppasivat suihkuverhon suojista.
# takki, McKinley (Partioaitta)



Kakun leikkausta VALTAVALLA kokkiveitsellä.
# trikoopaita, GT (lainassa Minskiltä)
# hame, JC
# verkkosukkahousut, CyberShop
# käsirautakorvikset, CyberShop
# kaulakoru, samakuinaina
# rannekoru, Diddi (Brothers&Sisters...olin katsellut kyseistä korua monta viikkoa ja nyt ihanat Amanda ja Cami olivat ostaneet sen minulle)

epäseksikkyyden perikuva

Huoh. Olen kuumeessa... Huoh. Totta kai, sen piti tapahtua kaksi viikkoa ennen lähtöä. Normaalisti sairastan sen kerran tai kaksi vuodessa, kerran syksyllä ja kerran talvella. Mutta, sitten oonkin kipeenä oikeen kunnolla.

Räkää, limaa, muita miellyttäviä eritteitä (esim. kusta...pissillä täytyy käydä n. 20 min välein), 4 litraa vettä kolmessa tunnissa (normaalisti hyvä jos juon sen 0,5 l/päivä), kylmiä ja kuumia aaltoja (ei, en puhu vaihdevuosista), valtava väsymys ja vetelyys, lihassärkyä, 37.8 astetta kuumetta (normaalilämpö on mulla 36, joten tässä vaiheessa hallusinaatiot ei oo kaukana), kalpeus (!!!), muutenkin hemaseva ulkonäkö... jeeeeeeeeei! nyt se on löytänyt mutkin, nimittäin flunssa.

En ole mitään kirjoitellut, kun tosiaan sitä energiaa ei ole tuntunu löytyvän juuri muuhun kuin vessassa käymiseen. Eikä tän ulkoisen olemuksen kanssa tosiaan mitään päivänasukuvia oteta. Vaikka Teme sanookin mun olevan kauneimmillani, "nii hauras, ja toi tukkonen ääni...sulosta". Sen kuulukin olla puolueellinen, mutta en tajua mitä viehättävää mun olemuksessani voi tällä hetkellä olla. Teme onkin kumma mies.

Eipä tässä muuta, menen nyt potemaan sairauttani. Ajattelin vain ilmottaa, että hengissä ollaan...juuri ja juuri...

Ei paras päivä...

Näillä mennään.



# pipo, Vans (Stadium, InterSport, tai jtn muuta vastaavaa)
# huppari, H&M (miestenpuolelta, vuodelta nakki)
# nahkatakki, Senjalta saatu
# musta nahkalaukku, (mahdollisesti, HUOM mahdollisesti) Chanel, autotallista (luulen, että tää on mumen vanha)
# vaale kangaskassi, Kate Moss Loves Top Shop
# musta mekko, GT
# legginsit, Carlings
# ballerinat (joista pienin koira on purrut rusetit irti), Indiska (vuodelta makkara)

Elikkä pian Teemulle lähdössä. Oli vain tämmöinen missä päivänasu näkyisi.

Kiitän ja kuittaan...

Unelmia ja toimistohommia

Tosiaan Nuuksiossa oltiin tossa viikonloppuna Ninjan ja Senjan kanssa. Oli Mahtavaa. Iltanotski ja tähdet varsinkin. Tuli paljon juteltua ja oltua. Uudestaan aiotaan tässä lähiaikoina mennä, se on varmaa (kyllähän sitä aikaa aina jostain löytyy). Kuvia tuli jonkun verran otettua, omalla kamerallani vain muutama (itse en niissä esiinny).



Taas tämmönen lyhyempi postaus, kuva enemmistöllä, kun kirjoittaminen vaati aina niin paljon enemmän aikaa. Ja nyt sitä ei ihan oikeasti oikeen ole. Tänään pitää vielä...

- ...siivota keittiö



Tämmöiseen kuntoon olen meidän kämpän päästänyt ja ihan hävettää.

- ...siivota oma huone



Tämmöiseen kuntoon olen huoneeni päästänyt, se nyt taas ei hävetä juurikaan (vanhoja koulukirjoja, purkkapaketteja, koruja, roskaa, muotoiluvaahtoa, jne, jne...).

- ...kirjoittaa Espanjan mamalle ja Saksan siskolle

- ...leikata nurmikko

- ...täyttää opintotukilappunen (täyttä hepreaa ja monimutkaisuutta)

- ...käydä suihkussa ja muutenkin ehostautu (metsäreissun jälkeen tuntuu niin kivalta laittautua)

- ...löytää täydellinen päivänasu

- ...päästä Temellekin jossain vaiheessa

Jos metsään haluat mennä nyt...

Huomenta!

Vajaan kahden tunnin kuluttua mun on lähdettävä hipsimään kohti Senjan kotia. Senjalta lähdemme yhdessä Ninjan kanssa metsään telttailemaan :]. Jännittävää, saa nähdä kuinka pärjään (vaikka olinhan mä joskus pienenä partiossa). Tätä metsäreissua suunniteltiin jo joskus toukokuussa, mukaan oli lähdössä isompi porukka ja tarkoitus oli olla parikin yötä (nyt ollaan vain yksi). Taas kerran aikataulujen yhteensovittamisen vuoksi ovat suunnitelmat muuttuneet näinkin radikaalisti. Päätös lähdöstäkin tehtiin vasta eilen Taiteiden yössä.

Mutta, nyt olisi varmaan aika mennä pakkaamaan. Heräsin 15 minuuttia sitten, enkä ole ehtinyt tehdä vielä mitään.

Huomiseen!

Unta vaan

Kävin taas Asoksen sivuilla, ihan vain kiduttaakseni itseäni...



Että niin. Tarviiko tähän enää muuta sanoa.



No, kuitenkin. Käytiinpä tänään nopeasti piipahtamassa Taiteiden yössä. Yhdentoista aikoihin vaan alkoi väsyttämään niin pirusti, että oli pakko lähteä hipsimään kotia päin. Kamerakin jäi kotiin, joten kuvia ei sitten ole... Pakko päästä nukkumaan...

Hyvää yötä <3

Kaikki tarvii lempee || Olis kiva, jos näyttäisin ikäiseltäni kuvissa

Tänään ostoksilla käymässä. Tai itse asiassa en ostanut vielä mitään, vaan harkitsen huomiseen ja katsotaan sitten mitä kaikkea tarttuu mukaan. Uusi järkevä lähestymistapa ostoksille.

Tämän näköisenä lähdin...



...ja tämän näköisenä saavuin takaisin kotiin.



# pipo, muistaakseni H&M
# kaulakoru, ketju River Islandistä ja riipus Egyptistä
# nahkatakki, Lindex?
# mekko (alla), Carlings
# neulepusero, GT
# sukkahousut, Lindex
# kangaskassi, Kate Moss Loves Top Shop
# ballerinat, Indiska
(# silmälasit, Optica)
Ihanat käsirautakorvikseni, Cyber Shop, eivät näy, mutta olivat reissussa mukana.

Löysin Carlingsista elämäni rakkauden, Sen Oikean Nahkatakin. Kyseinen nahkatakki on miestenpuolelta, mutta istuu kuin unelma. Olen valmis paiskimaan töitä, kunnes yskin verta, jotta saisin Nahkatakkini lunastettua.
Lisäksi kävin katsomassa toisia silmälaseja, ne tulevat mitä luultavimmin olemaan vihreäkehyksiset.

Enpä ole sitten juuri muuta tänään tehnykkään. Mustikkapiirakan tein. Näin hetken Camia. Ei muuten mitään ihmeellistä. Kamalan tylsää, kun ei ole koulua.

Huhuh, eipä tässä muuta. Seuraavaan kertaan.



p.s. Ikävä on hirveä asia <3

Inspiración

Kuvat: Copenhagen Street Style

Mistä muuten löytää nahkalegginsejä tai sellaisia wet-look-legginsejä? Mistään en ole löytänyt vaikka tuntuu, että olen kääntänyt koko pk-seudun ylösalaisin. Jos jollain on tietoa asiasta, olisin kiitollinen sen jakamisesta...

iVuelvo! || Kill Me, Trill Me

Täällä taas. Viimeisimmästä postauksesta on...kuukausi? No, kiirettä on pitänyt (sehän se tekosyy aina on). Äiti oli pari viikkoa poissa ja kotimme muuttui eläintarhaksi :]. Nyt on taas rauha maassa ja mäkin pystyn istahtamaan koneen ääreen.

Tässä pari asua.

# aurinkolasit, Page (Brothers&Sisters)
# samavanhanahkatakki
# jättipaita, Carlings (ystävältä lainassa)
# kiiltonahka laukku, Esprit
# verkkosukkahousut, H&M ja gladiaattorisandaalit, Bianco (eivät näy kuvassa)

Jos olen liikkeellä tuon Espritin laukun kanssa, olen mitä luultavimmin menossa jonnekin yöksi.

Sitten hehkeä aamuhetkeni.

# aurinkolasit, GT
# pitkä huppari, GT (lainassa)
# no se nahkatakki
# laukku, (kauppaa en muista, mutta jostain Englannista se on)
# legginsit, JC ja gladiaattorisandaalit, Bianco (eivät näy kuvassa)

Pidän koruista, mutta käytän niitä melko rajoittuneesti. Minulla on yksi lempikaulakoru ja pari rannekorua, joita käytän asun kuin asun kanssa. Korvakorujani vaihdan silloin tällöin. Ostin viimeviikolla maailman ihanimmat korvikset Cyber Shopista. Ne ovat semmoiset roikkuvat käsiraudat, myöhemmin niitä tullaan näkemään paljon.

Tässä pari lempirannekoruistani. Kummatkin mumelta saatuja.