Sunnuntai, 9.11.08

Ei menty merimiesten kanssa Puntaan eilen. Tai no yhen kaa.
Tarkotus oli tosiaan näyttää merimiehille Punta, mutt niitten osastolla oli joku harjotus-systeemi. Lähettiin sitte vaan tyttöjen kesken (Linda+Chantal) ulos. Tsekattiin Creactiva Cádiz, mutt musiikki ei oikeen sytyttäny joten lähettiin Woodstockia kohti. Katottiin fudismatsi (FCBarcelona vs. joku [oisko ollu Valencia], no Barca totta kai voitti, 6-0!), sattumalta sinne tuli kans pari meiän luokkalaista (Ruben, Carmen, Omena 2., Carlos, Javi ja lisäks viel Omena 2. tyttöystävä). Jubailtiin niitten kanssa vähän aikaa ja sitte lähettiin Ghopaliin (täytyyhän se nyt aina tarkistaa). Ghopalissa törmättiin yhteen merimieheen (sillä on hirvee läjä tatuointeja, sillä on siili ja pieni pukinparta ja on muutenki semmosen vähän rock-henkisen näkönen [on muuten ihan kivan näkönen tyyppi ja mukava], mutt sitt...sen nimi on Mogli! eli kaikki jotka muistaa kyseisen "lasten"elokuvan).
Ghopaliin tuli joku live-esiintyjä, mutt se soitti aika paljon covereita, jotka on kuultu niin moneen kertaan, ettei jaksettu sitte pitemmäks aikaa jäädä. Oli muuten hirvee operaatio änkee kaikkien niitten ihmisten ohi ulos. Lähettiin Puntaan (Linda+Chantal+Mogli+minä). Juteltiin keskenämme ja kahen aikoihin Mogli lähti takasin laivalle/hotelliin (missä ikinä yöpyykään), sen osastolla nimittäin on huomenna joku harjotus. Chantal lähti mukana, ett sen ei tarvinnu kävellä yksin (se ei tykkää olla ulkona yhtä pitkään ku Linda ja minä). Saatettiin ne Lindan kanssa vessoille asti ja törmättiin siinä tuttuun (tai Lindan *kröhöm*...tuttuun). Jesús 2.lla oli sen kaveri, Daniel, mukana. Ja mentiin niitten kanssa takas tasanteelle juttelee. Ne pyys meiät mukaan niitten kaverin synttärikeppaloihin, jotka pidettiin yhel klubil, mutt kieltäydyttiin, koska sisäänpääsymaksu oli 7e. Niinpä meiän tiet eros sitten siinä kolmen aikoihin. Mentiin Lindan kaa tanssimaan ja tapasin ihan hauskan jätkän nimeltään Popy (se oli Senegalista). Juttelin sen kaa paljon ja lähettiin porukal ajelee sen autol. Seittemän aikoihin ne toi meiät takasin kotiin.

Tänään Chantal ja Linda tuli meille kattoo leffaa (katottiin Shrek 2), värjäsin Lindan hiukset ja lagailtiin vaan.

Huomenna mennään juhlistaa kouluviikon alkua.

Nyt katon Shrek 2sen special featuret.

Taas dataamassa

Keskiviikko, 5.11.08, vl. 2 (oivalluksia)

Mitä mä olen täällä ollessani oppinu espanjalaisesta ruokakulttuurista
- kaloreiden ja kolesterolin kanssa ei säästellä (espanjalaiset naiset ei nimittäin liho ennen 50 vuoden ikää, vitun epäreilua)
- jokainen espanjalainen perhe omistaa oman rasvakeittimen (voi sitte iltapalaks heittää vähän ranskiksii)
- liha on luksusta
- patongilla vois alkaa pyyhkimään vaikka persettä (maksaa 0,35 e)
- käsitteet "vähärasvainen", "vähäsuolainen" ja "normaalisuolainen" ovat vieraita
- maito=kerma
- margariini=voi
- jogurtti=vanukas
- aamupala=kahvi+tupakka
- aamupala=paahtoleipä (jota saa pelkkänä pullamössönä, eli siis pelkkää vehnäpaahtista)+nutella
- välipala=sipsipussi
- pavut on pop
- please, no more lentejas, i'm begging
- vähemmän on ... no vähemmän, eli safkaa ängetään "pieneen" vaihtari parkaan niin kauan kunnes se sanoo "poks"
- "mikä hedelmä? vihannekset?"
- ruokaa ympäröi joku kummallinen kupla, niin että se pysyy viileenä huoneenlämmössäkin. kaikki kalat, maidot ja juustohöskät voi täysin huoletta jättää hengaa pöydälle. not. mutt niin nää luulee.
- kaikkea voi syödä ketsupin kanssa
- kaikki menee alas leivän kanssa

Mitä mä olen täällä ollessani oppinu ittestäni
- mun pitäis käydä yläasteen terveystiedon kurssit uudestaan (miten niitä lapsia nyt tehtiinkään? ehkäsy, mikä se on?)
- mä en voi asua karkkikaupan vieressä
- mä en voi asua videovuokraamon vieressä
- oon vitun kylmä (ice ice baby)
- mua ei oo luotu laihduttamaan
- mulla ei oo minkäänlaista itsehillintää (ihan ku en olis aikasemmin tienny)
- mulla ei oo minkäänlaista harkintakykyä ... kun oon pienessä sievässä
- oon vitun no-life tän koneeni kanssa
- kiroilen ihan vitusti
- oon niin miellyttämisenhalunen
- vedän puoleeni yli nelikymppisiä, hikisiä ja kaljamahallisia miehiä
- mä vaan oon niin mä, "kasvot, jotka omistat"

Tiistai, 4.11.08 (en vaan käsitä, ett nyt on marraskuu)

Tän päivän oon pyhittäny levolle. Jäin kotiin nukkumaan, kun kaikki muut, ahkerat ja kunnolliset, meni töihin ja kouluun. Oon vaan ollu nii väsyny, ku viikonloppuna ei tullu tosiaan nukuttua hirveesti. Ja kaiken lisäks mun mielestä oli hirveen hyvä idea eilen illalla alkaa kattoo leffaa ja menin sitte nukkumaan yhen aikoihin (kun herätys on 6:30).
Eva kysy eilen, että haluisinko tehä tän päivän safkan ite. Olin ihan intopiukeena (ku tosiaan täällä mulle läntätään ruoka valmiiksi jo lautasellekin, niin uusavuton olo). Eva sano, että voisin tehä vaikka lasagnea, vastasin, ett en oo ikinä tehny sitä. Sitte Eva vaan oli, ettei mitään hätää, ett se laittaa kaikki ainekset aamul valmiiksi ja viel ohjeen. No, tänään sitte ku aloin olla jo vähän nälkänen, menin keittiöön kattomaan niitä tarvikkeita. Arvatkaa mitä…se on pakastelasagne. Se siitä kokkaamisesta.

Tässä tosiaan venailen, että se safka valmistuu (enää n. 10 minuuttia).
Linda tulee meille joskus puolen tunnin kuluttua kattoo sitä leffaa. Jonka oon nähny jo kolme kertaa. What happens in Vegas on sen nimi. Käytiin katttomassa se leffateatterissa Camillan, Jaurin ja Pyryn kanssa. Sitte katoin sen eilen illalla ja sitte viel tänään aamulla, ku oli tylsää.
Oon tänään myös vähän siivoillu ja sitte puunannu itseeni oikeen kunnolla, ku siihen on kerranki ollu aikaa ja voimaa.
Käyn tsekkaa miltä lasagne näyttää.
Ihan hetki vielä.
Hhmm, mitäköhän shittiä tässä ny selittäisin…Se on muuten jännä, ku en enää jotenki osaa kattoo leffoin suomalaisil tekstityksillä. Ku ollaan vuokrattu Lindan kaa leffoin täältä, nii niissä on totta kai ollu espanjan- ja englanninkieliset tekstitykset, usein myös saksan, portugalin ja hollannin. Ja me katotaan aina englanniks ja englanninkielisillä tekstityksillä. Mutt eilen ku aloin valittee kielii siihen leffaan, olin ett “what the funk?!”, siellähän oli myös tekstitykset suomeks. No totta kai laitoin sen. Mutt eihän siitä tullu mitään. En enää jotenki osannu keskittyy siihen leffaan, vaan luin vaan niitä tekstityksiä. Oli pakko vaihtaa enkuks. Niistä saa tukee, jos ei oikeen kuule tai ymmärrä jotain sanaa.
Luulen, ett mun safka on nyt valmista.




Osa 2

Kävin tänään mielenkiintosen keskustelun päässäni (ninja tietää, ett käyn paljon keskusteluja pääni sisällä. :]). En muista mistä se lähti liikkeelle, mutt se tärkein osa meni jotenkin näin:
Olive: My cousins are like siblings to me…well they’re the closest thing to siblings…
Cris: U don’t have any brothers or sisters?
O: I have a half-brother, but i’ve never met him…actually my mum was planning, like when i was twelve or thirteen, that when i turn sixteen we should go to Zambia to meet the other side of my family. But when i turned sixteen i felt that i should do the trip on my own when i'm eighteen and more mature. Now, when there's only a few months before i turn eighteen, i feel that i am still not ready to do that.
C: Why?
O: 'Cause i still feel a little bit broken inside. I don't think that my menthalhealth could take such an emotional thing. 'Cause i don't think that i've 'found myself' yet. I want to feel like a whole person when i see them, 'cause then i know who i am and i don't need them to define me.
C: Do u think u'll 'find yourself' in a couple of years or something?
O: I don't think that i'll ever know myself completely, but i know which way i'm going. I don't know why i'm going to this direction but i know that it's the right one for me. I don't need to know myself through-out. I just hope that i can be happy and feel comfortable in my own skin and with my own thoughts. I have now understood the concept of 'being your own bestfriend' and i will try to build a beautiful and strong friendship with myself...

Jostain syystä se kaikki tuli ulos vielä englanniks. No, mene ja tiedä.

P.s. Amanda, rakastan sua. Koeta pärjätä kaiken sen kaaoksen keskellä, tiedän ett pystyt siihen (hienosti on menny tähänki asti). Nähdään pian






Keskiviikko, 5.11.08, CMC-Mummon tunti

Nää ihmiset saa mut ajattelee väkivaltasia asioita. Varsinki Laura. Oikeesti se saa olla varuillaan. Joku päivä mä nimittäin oikeesti lyön sitä.
Tää on siis ihan uskomatonta, koulunkäynti nimittäin. Eihän mun tarvii tehä tääl koulus oikeestaan mitään (ja jos tarvii, nii harvoin teen). Tuntuu niin turhalta käydä täällä (sen takia lintsaan aika paljon), kun voisin olla jossain muualla tekemässä jotain paljon hyödyllisempää. Kuten olla kotona nukkumassa. No, ei. Vaan esimerkiksi opiskella itsenäisesti espanjaa, ett voisin tehä tääl koulussaki sitt jotain, ku ymmärtäisin.
Oon niin rahaton tällä hetkellä...pitäis mennä töihin. Mutt seki on fiksusti kielletty STSn säännöissä...vitun idiootit.
Tänään taas dataa. Oon tietokoneriippuvainen, tai oikeestaan nettiriippuvainen. Pitää hankkii netti himaa...PIAN! Lisää rahaa palamaan.
Tänään mun pitää
- opiskella vähän espanjaa (preteriti kunnolla ja alottaa imperfekti)
- lähettää sähköpostia
- äitille
- mummulle
- Makelle
- lähettää kuvia Jessicalle
- yrittää olla olematta datis ja no-life
- siivota mun huone.

Salee.

Tiistai, 28.10.08

Tänään on ollu vähän koti-ikävä ja orpo-olo, sekä pienimuotoinen vitutus Lindaa kohtaan (vietetään liikaa aikaa yhessä).
Tuli yhes vaihees semmonen fiilis, ett tekis mieli vaan soittaa äitille ja sanoo "tuu hakee mut kotiin" (alkaa itkettää, ku vaan kirjotanki ton), mutt en sitt viittiny ees textaa mtn. Sitte mä olisin ainaki halunnu kotiin.
Koulussa oli orpo-olo, ku kaikki kiinnitti tänään huomion Lindaan (se tosiaan nuoli yhen meiän entisen koululaisen kanssa lauantaina ja kaikki jotenki tietää siitä) ja kyseli siltä kaikkea paskaa. Mutt toisaalta ku mietin, nii en haluu tulla koulussa huomatuks sen takia, ett oon nuoleskellu jtn viikonloppuna (niiku teinki, mutt kukaan ei onneks vaan tiedä) ja vahingoniloinen bitch kun olen, nii onnekseni Linda kerto mulle jälkeenpäin kuinka vaivaantunu se oli koulussa. Pyys mua tsemittää sitä huomen koulussa...ja lupasin totta kai auttaa. Onhan se kumminki mun ystävä.
Ei koulupäivä kyl sinänsä ollu perseestä. Joillain tunneilla mua tänään kiinnosti jopa kuunnella, pääsin kahel tunnil dataa, yhel sain vähän nukuttua ja sitte oli koe ja oon niin ylpee ittestäni, koska sain siihen aika paljon tekstiä. Ja ruokkis oli kans kiva. Vietettiin se Martinin ja Rubenin (tää on siis tosiaan se jätkä jota vihasin koulun ekoina viikkoina ja haukuin salaisesti läskiperseeks ja munanlutkuttajaks) kaa, puhuttiin tosi paljon kaikkee ja saatiin Lindan kanssa selville, ett ne ei ookkaan niin lapsellisia ku muut meiän luokkalaiset.
Martin surffaa, snoukkaa, skeittaa ja harrastaa sitäsitäsitä semmosta juttua, melkeen ku vesihiihto, mutt niiQ laudalla, pitää Lauraa totaalisena paskanpuhujana ja asuu Saksassa jossain Dusseldorfin lähellä.
Ruben tuntee mun "pikkuveljien" serkun, Anan, ei tykkää Laurasta ja on menossa ens joululomalla Granadaan (pikkukylä jossain tääl Espanjas) hiihtään (heh).

Mietin tänään vaa (ku tääl näkyy nii vitusti pareja), ett mulla ei oo ollu ku kerran (okei kaks, mutt siin toises mä en ite ollu nii fiiliksel mukana) semmonen suhde, jossa se toinen osapuoli on vilpittömästi välittänyt (no se rakasti mua, mutt keskustellaan nyt välittämisestä) musta ja halunnu olla mun kanssa joka sekunnin, ymmärtäny mua Täydellisesti (se, että ymmärtää mua täydellisesti on jo niin paljon vaadittu, ett en yleensä oleta mtn yhteensulautumista ajatusmaailmallisesti) ja kertonut mulle välittävänsä. Kiitos tästä Tony. Muistelen sua aina lämmöllä...ja mun ensi rakkautena.

Nyt meen nukkuu. Kello on kakskyt yli yheksän.



Keskiviikko, 29.10.08

Tänään oltiin San Fernandossa ostaan vähän juomii viikonlopuks ja näkee Terhiä.
Terhi on Lindan koulukaveri (siis Suomessa) ja mäkin tosiaan näin sen silloon sunnuntaina 14.9.08, kun tultiin tänne. Ollaan puhuttu jo pitkään, ett meiän pitäis nähä ja nyt vihdoin, melkeen kaks kuukautta myöhemmin, saatin aikaseks.
Käytiin Bahía Surissa (ostari), Terhin kotona ja sitte sen kaverin kotona (en muista kenen niistä). Terhin kaverin kotona oli ihan vitusti lössiä, vaihtareita, ja kaikki puhu espanjaa! Oli kolme saksalaista (ylläripylläri) vaihtaria (Julia, Pascal ja joku-jonka-nimeä-en-muista), yks jenkki (Indiro or something, from Florida, isä meksikolainen ja oisko äiti ollu Argentinasta), yks japsi (Hizuki, aaawwww, que graciosa!) jaaa jaaa jtn muita kans, jotka kyl lähti. Oltiin siellä aika pitkään, pari tuntia varmaan. Se perhe oli tosi mukava, ihan fileissä Lindasta ja musta (varsinki musta, näytän kuulemma niin alkuperäseltä espanjalaiselta ja" puhun espanjaa niin kauheen hyvin", heh, ihan miten vaan).
Puhuin paljon espanjaa, jopa Terhin kanssa vaik ei olis ees tarvinnu, ja tultiin Lindan kanssa siihen tulokseen, ett tästä lähtien puhutaan keskenämme espanjaa, juuh.
Tänään Lindakaan ei vituttanu mua...joskus on vaan semmosia hetkiä, ku mun tekis mieli murhata se mun katseellani. Kyl te tiiätte...te tosiaan tiiätte. Mutt niinku puhuttiinki Lindan kanssa tos joku päivä, nii meille muodustuu tän vuoden aikana varmaan aika sisarelliset välit, mikä voi olla huono sekä hyvä juttu.
Huomenna mennään ettii meille flamenco-koulua.

To be continued.

P.s. Terhi rocks!

P.p.s. Camilla soitti mulle tänään itkien. Anteeks, mä en tienny, ett tää tulis olee teillekki näin rankkaa...



Torstai, 30.10.08

Skippasin kaks ekaa tuntia, ei inspannu..
Saatiin Lindan kanssa nauraa koko CMCn tunti Davidille, Omena 3.lle, Manulle ja Rubenille. Niillä oli mielenkiintosia keskustelunaiheita ja Manu laulo ja tanssi tosi "kauniisti". Pojat ei oikeen tajunnu sitä, että ymmärsin mistä ne puhu :]
David 2. on tosiaan Lindan kimpussa ollu nyt pari päivää (liittyen Jesúskseen [jätkä jonka kanssa Linda...kröhöm...nuoli, viime vklp]) ja tänään (kun en vielä ollu koulussa) se oli tuono kouluun kuvan, jossa oli Jesús ja joitain rändömei, ja kyseli Lindalta ketkä kaikki Linda tuns. No, eihän se muita tienny ku "rakkaansa". Davidin seuraava kysymys oli ollu "kenen kanssa Olivia oli?", johon Linda reippaana tyttönä vastas "ei kenenkään noista" (jesh, go Linda). No, tänään oli sitte mun vuoro ahdistaville kysymyksille, mutt onneks ne jätti mut helpommin rauhaan. Mä taidan vähän pelottaa niitä silloon ku en oo kovin sosiaalisella tuulella.
Tänään oon pukeutunu mun ihaniin haaremihousuihin. Ne on niin mukavat ja rennot, aamulla kouluun mennessä tuntuu siltä, ku ois viel yöpuvunhousut jalassa.
Meiän viimenen tunti oli tänään peruttu. Meil olis ollu PROta. Tykkään meiän hissan/PROn maikasta, ku se peruu noita tunteja näin usein. Olin siis tosiaan koulussa tänään 3½ h. Ei paha...
Tänään pitäis viel harrastaa vähän itsenäistä opiskelua, läksyjen tekoa (Kyllä!), nähä Chantal, ehkä Linda kans, ettii meille tanssikoulu ja käydä netissä. Huh! Alanki nyt heti tuumasta toimeen...



Lauantai, 1.11.2008

Jeps, marraskuun puolella ollaan.
Äslen oli safka ja nyt pitäis alkaa laittaa itseään ihmisen näköseks. Ei jaksais. Taustalla soi Six Pence None The Richter “Kiss Me”. Fiilistelyä. Sormet ihan jäässä. Täällä on kylmä. Ihan tosi! Ulkona on satanu ja kaikkee paskaa. Ja näillä täällä Espanjassa ei (yleisesti ottaen) oo sisälämmitystä. Ostan kyl oman pikku patterin talveksi. En muuten selvii.
Uskomatonta, ett jouluun on nyt saman verran aikaa, ku mitä oon ollu täällä. Aika menee nopeasti (muistakaa tekin se). Espanja on alkanu sujuu jo vähän paremmin. Oon nyt opetellu ite yksinkertasen imperfektin (=preteri, oikeestaan suomenkielessä se on kai sama asia ku imperfekti, mutt ei ihan kuitenkaan) ja se sujuu ihan siedettävästi. Ens viikolla lähtee perfektin opiskelu. (Ninja, jos alat nyt opiskelee espanjaa, niiku Eva käski, saat mut ihan pian kiinni!).
Nyt soi Duffy “Warwick Avenue”. Slowmotion. Slow emotions.

Tänään Lindan kanssa Puntaan. Nyt ei yhtään inspaa, tuol on niin kylmä ja märkää. Mutt se on pakko, en voi jäädä jumittaa koko viikonlopuks kotiin. Ja kaipaan muutakin seuraa ku keihin oon nyt tutustunu. Se vaan on fakta.

Btw, kannattaa kuunnella Mariskan biisi “Pedon merkki”. Hieno sanankulku ja aika hienoi oivalluksii, ihan suomenkielenkin kannalta.

Oon osannu vähän vähentää polttamista, täl viikol oon polttanu vaan puolikkaan askin. Okei ostin kyl eilen uuden, mutt se onki nyt viikonloppuu varten. Jos juon nii en selvii ilman tupakkaa.
Tupakasta tuliki mieleen, ett mun pitää tehä jotain tälle kunnolle. Pitää alkaa urheilee. Puhuin Terhin kaa ja se on löytäny kivan korisjengin (San Fernandosta kylläkin). Voisin alkaa taas pelaa. Toisaalta ku Linda kuuli asiasta, nii se hätäänty etten mä alotakkaan sen kaa tanssia, se ei haluu mennä yksin. Mutt ku mä haluisin jotain semmosta jos pääsee hikoilee oikeen kunnolla, juoksee ja rääkkää itteään. Tanssiessaki pääse hikoilee oikee kunnolla, ainoo vaan tosiaan, että meiän ois tarkotus alotaa flamenco ja siinä taas ei pääse hikoilee nii kunnolla. Täytyy vähän katella. Jos alottaisin koriksen, mulla menis matkoihin noin 8 e/vko ja treenit alkaa tosiaan vasta 20.30, olisin joskus kymmenen jälkeen aina koton (sitt pitäis viel safkata, käydä suihkus ja pääsisin nukkuu vast joskus yhentoist aikoihin [täällä se on mulle ihan liian myöhään]…katsellaan).

Pääsin tänään miinaharavan melkeen läpi (keskivaikeel), mul jäi vaan neljä pommia. Tää on näitä asioita, joita ei pitäis myöntää. Alanki täst pelaa pasianssii.



Sunnuntai, 2.11.08

Tulin tunti sitte kotiin (eli siis klo 11 aamulla). Ja lähin tosiaan eilen siinä puol yhdentoista aikaan kotoolta. Hups. Mutt minkäs teet.
Mentiin eilen eka kattoo The Blairwitch Project Crisille ja Robertolle, meitä oli Chantal, Mase, Linda, Andreas ja totta kai minä. Olin ollu ihan paskat housuissa, ett katotaan se, mutt itte asias se ei ollu yhtään pelottava. Mun mielestä ei kyl ollu kauheen hyväkään. Oli sitä ihan mielenkiintosta kattoa, mutt tää oli niitä leffoja, jossa venaa sen koko ajan, ett milloinkas tää nyt alkaa. Mutta (muttamutta), jos pääse juoneen ja henkilöhahmoihin kunnolla sisään, nii se menettelee.
Hahah! Meil oli kaks illan läppää. Eka Mase näytti meille youtubesta klippejä Charlie the Unicornista (heh). Oli ihan vitun hyvä. Ainaki Roberton ja mun mielestä. Mutt sen sanon, ett henkilö joka on ne klipit tehny on ollu erittäin pöllyissä. Toinen läppä oli “kookossuklaa”. Cris oli ostanu meille kaikkee hyvää, mm. tätä “kookossuklaata”.
Mase: Olive, do u want some?
Olive: What is it?
Cris: Oh, u haven’t tasted it?
O: No…what’s it like?
C: It’s like a bar of chocolate, so it’s coconut-chocolate…
O: I love chocolate!
C: …without the chocolote…
O: Oh…

O: Hey, hand me the coconut-chocolate without the chocolate…
M: Say what??

Juuh, väsynyttä läppää oli, mutt meillä oli ainaki hauskaa.
Siinä puol kahen aikoihin siirryttiin Lindan kanssa Puntaan. Oli muuten tavallista vähemmän porukkaa. Johtuu varmaan siitä, ku eilen oli paska sää, nii porukka ei tänään halunnu riskeerata.
Linda oli jo ihan epätoivoissaan, ku ei ollu normaalia miestarjontaa. Mutt no hätä, kyl Olivia ainaa seuraa järkkää (pitää Lindan tyytyväisenä, eikä tarvis kuunnella kuinka kaikki on perseestä). Yheltä klubilta bongasin ryhmän kivan näkösiä jätkiä (ja huomasin, että ne oli kans huomannu meiät). No, pojat tuli sitte juttelee ja kävi ilmi, että ne on Norjasta. Ja ne on kaikki armeijassa. Merivoimissa. Ne oli parin päivän (melkeen viikon) pysähdyksellä, ku aallot oli kuulemma nii suuret, että ne ei voinu jatkaa matkaa. Meiän onni. Pojat oli tosi mukavia (ja armeijassa) ja juttelin paljon yhen Steinerin (hothot nimi, tiedän). Vaihettiin numeroita ja Steiner ilmotti tulevansa ens kesänä (kun pääse pois armeijasta) Suomeen, Muumimaahan. Kysyin, että miks Muumimaahan.
S: Well, what else do have in Finland to see?
Aikoo kuulemma buukkaa meillä…katellaan sitä, sitt vähän syssymmällä.
Vitun Facebook. Mun on nyt pakko hankkii se.
S: So do u have Facebook?
O: No.
S: What?! Why?! U have to get it! Now!



xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx