Girl Drama (with big fat capital letters)

Lauantai, 17.01.09
Ei vaan oo totta...en ees tiiä mistä alottaisin...no, alotetaan Ihan alusta;
Oli perjantaiaamu ja lähin kouluun, parin "kipeenä olo" päivän jälkeen. Koulupäivä meni ihan nätisti, päästiin vielä tuntia aikasemmin, koska ranskan maikka oli kipeenä (oli se vaan jännä ku näin sen tuntia aikasemmin käytävällä naureskelemassa kollegansa kanssa). Käytiin Lindan kanssa hakemassa mun paketti postista (kiitos ninja villasukista, ne tuli vihdoin) ja juteltiin paljon pitkästä aikaa. Kysyin, että tuleeko se ulos tänään. Vastaus oli "ei". Susanne tuli kotiin. Se oli joutunu kävelee Lauran kanssa. Laura oli puhunu musta kaikenlaista mielenkiintosta (kannattavaa puhua musta paskaa mun siskon kanssa) ja sanonu myös, että ne menee Lindan kanssa ulos. No, vähän lyhentääkseni pitkää tarinaa, saatin Lindan kanssa riita aikaseks, vaikka mä yritin välttää koko asiasta keskustelua. Meiän oli Susannen ja Chantalin kanssa tarkotus mennä Jordanille ja Patrickille ennen baariin menoa. Susannen ja mun oli tarkotus tavata Chantal klo 22.30 Mäkin edessä, mutt tapamme mukaan oltiin myöhässä. Ilmotettiin Chantalille, se suuttu ja sano lähtevänsä himaan, löi luurin korvaan. No, mulla oli paskafiilis, olin riidoissa kahen mun kaverin kanssa, hieno saldo sille päivälle. Hetken mietin etten menis ulos, mutt Susanne sai mut muuttaa mieltäni. Joskus kahentoista aikoihin otettiin bussi vanhaan kaupunkiin ja perinteiden mukasesti mentiin Woodstockiin parille tequilalle. Sieltä siirryttiin Bhopaliin, jonne Chantal ja Patrick ilmesty myös vähän ajan kuluttua. Sovittiin Chantalin kanssa. Oli hauskaa juotiin, juteltiin, tutustuin uuteen baarimikkoon nimeltään Joe (ei silmiä särje ku sitä kattelee). Chantal alko tulla humalaan (ekaa kertaa täällä Espanjassa), lopun alku. Mentiin Le Monde'een. Gabi (paikan pomo) tarjos meille ilmaset shotit, niinkun aina. No, sitte Chantal halus lisää ilmasia shotteja, aika usein saadaanki ne, mutt nyt oli uus tyttö töissä. Eipä antanut. Siitähän synty hirvee hulabaliikki, joka pääty siihen, että pyytelin anteeks Gabilta ja pokelta samalla ku yritin raahata keskisormea näyttävää ja hollanniks törkeyksiä huutavaa Chantalia ulos. Itkua, parkua, kyyneliä, humalaa, huutoa, räkää... Yritin rauhotella Chantalia samalla ku määräsin Susannen ja Patrickin Nahu:seen. Lisää itkua, parkua, kyyneliä, humalaa, huutoa, räkää. Taas lyhentääkseni tarinaa, päädyttiin lopulta kaikki neljä nojailemaan Le Monden ulkoseinää vasten. Oltiin Patrickin kanssa ketjutettu jo muutama tupakka ja Chantal itki vielä (onneks oli Susannen vuoro lohdutella). Katoin Patrickia:
"I really need a drink right now..."
"Sounds fuckin good"
Mentiin Bhopaliin (Bhopal ja Le Monde, vastakkain). Pari shottia. Vihdoin Susanne ja Chantal tuli sisälle kans, rauhottuneena. Parit sille. Neljän aikoihin siirryttiin Susannen ja Patrickin kaa Puntaan. Chantal lähti himaan Bhopalin uuden italialaisen baarimikon ja Davidin (yks maailman suurimmista kusipäistä ja playereistä [ei henk.koht. kokemusta, mutt Susannella ja Chantalilla on). Törmättiin pariin amerikkalaiseen. Patrick lähti niitten kanssa Barabasiin, me mentiin Susannen kanssa Excaliburiin (Puntan paras paikka, jos homoklubia ei lasketa) kattoo onko siellä tuttuja. No, oli. Tanssittiin, tutustuttiin pariin espanjalaiseen jätkään, lääketieteenopiskelijoita. Lähettiin vähän vaille seittemän aikoihin Susannen kaa kävelee kotiin. Kesken matkaa, More Fuckin Girl Drama. Susanne alkaa itkee jotain turhaa jätkistä ja mun kärsivällisyys alkaa olla loppuun kulutettua. Istun Susannen syliin, koska penkki on märkä. Annan itkeä ja yritän selittää, että mulla ei ole vastauksia siihen miksi se tykkää vieläkin Selusta ja kaikkea muuta paskaa. Kaks espanjalaista jätkää kävelee ohi:
"Mira, dos mariconas (Kato, kaks homoa/lesboa)" Kärsivällisyys? Loppuun kulutettu.
Yritän saada Susannen ylös. Itkua, parkua, humalaa. Vähän ajan kuluttua lääkiksen pojat kävelee ohi, tai no ne jää juttelee meiän kaa ja kiitän niitä siitä, ne sai Susannen paremmalle mielelle. Niillä oli sama suunta ku meillä, joten käveltiin niitten kanssa kotia kohti. Niitten asunnon kohalla ne on, että mitäs tehään. Mä vaan halusin himaan nukkuu, mutt Susanne halus mennä kattoo. Ne asu asuntolassa ja pojathan sitten päättivät herättää kaikki samassa kerroksessa asuvat, ihme ettei ovet painunu sisään, ku ne hakkas niitä. Juotiin niillä lisää (tai Susanne joi, niillä oli vaan Cruzcampoa, kaljaa joka maistuu ihan kuselta laimennettuna vedellä). Niillä oli netti, joten datailtiin (niiku jotkut varmaan saattaa huomatakkin, jätin paljon kivoja kommentteja). Kaheksan aikoihin päätin, että nyt lähetään kotia päin. Klo 8.20 vihdoin kotona, meikin poisto ja hampaidenpesu, sänkyyn kaatuminen, Shrek 3 pyörimään ja tacoja naamaan. Nukahdin jossain vaiheessa... Se oli mun perjantai.

Chantalin ilta siitä lähtien kun tiemme erosivat:
Chantal käveli rauhassa kotiin italialaisen ja Davidin kanssa. David oli humalassa (todella humalassa). En tiiä mistä se alko, en nimittäin tosiaan ollu paikalla, mutt David alko huutamaan rumuuksia ja kiroamaan Chantalille. Olivat kuulemma kasvot vastakkain ja David oli uhkaava, Chantal löi Davidia, David löi Chantalia. Chantal peräänty ja meni kauemmas itkee. Tapahtumaa todistaneet meni auttamaan Chantalia ja käski sitä kutsumaan poliisit. Chantal oli sen verran järkyttyny ja humalassa, ettei espanja oikeen luistanu. Chantal käski niitä soittamaan Patrickille. Poliisit kutsuttiin, Chantal lähti asemalle, David oli siellä jo venaamassa (Chantal ei ollu ainoo, joka oli valittanu sen käytöksestä), poliisit haki Patrickin Barabasista tulkkaamaan (Patrick on tosiaan hollantilainen)... siinä se vissiin sitten oli. Lisää yksityiskohtia saan Chantalilta myöhemmin.

Tälle koko jutulle on vaan pakko nauraa. Niin uskomatonta, ett Chantal, joka löi ensimmäisenä, kutsuu poliisit ja David joutuu siitä ongelmiin. Totta kai David oli haukkunu Chantalia ja kaikkea vastaavaa, mutt Chantalin tuntien, tiiän, ett se ei varmasti istunu hiljaa nurkassa ja ottanu kaikkea vastaan antamatta jotain takasin. Kaikenlisäks Chantalin järjestö saa mitä luultavimmin tietää, ett Chantal on riehunu viiden aikoihin aamulla humalassa kaupungin keskustassa, joutunu tappeluun ja poliisiasemalle. Hienoa. Ja Patrick, joka on 26-v., oli jo siinä kahen aikoihin, Chantal ja ilmaset shotit- draaman aikoihin, niin kyllästyny, meno oli niin teiniangsti, känni-itkua., haettiin klubilta kesken sen illan, jotta se voi mennä tulkkaamaan hysteeristä Chantalia.

Kaikesta huolimatta mulla oli ihan helvetin hauskaa ja oli kiva olla kerranki se joka ei mokaa pahiten.

Lisää Wanhaa

Sunnuntai, 11.01.2009
En voi muuta sanoa, ku että hirveä koti-ikävä, enkä tällä hetkellä haluis mitään muuta ku että pääsisin takasin kotiin, omaan sänkyyn. Perheen ja ystävien luo.

Tiistai, 13.01.09
Kipeenä kotona. Tai no en oikeesti oo kipee, mutt niin sanoin Evalle ja meni ihan täydestä. Sen verran surkeelta näytän. Totuus on, että mul on koti-ikävä. Aamulla oli kyl vähän pahaolo, mutt seki tais ennemminki olla henkistä pahaoloa.
Nukuin myöhään ja sen jälkeen oon kattonu leffaaa. En oo syöny tänään vielä mitään, mikä on aika erikoista kello alkaa kumminki jo puol seittemään ja normaalisti koen ensimmäisen nälkäkuolemani per päivä siinä kymmenen aikaan aamulla, vaikka oon syöny aamupalan. Toinen tulee siinä kahen aikoihin. Toisaalta meil on linssikeittoa, ei mun feivöritti ruoka. Lähetän Susannen vuokraa mulle uudet leffat ja ostaa karkkia. Niin on hyvä.

Lähetin tossa pari minuuttia sitten Jarkolle viestiä. Siit oo kuulunu mitään kolmeen kuukauteen. Tulee tosia arvostettu olo. Mutt toisaalta Jarkko on aina harrastellu noita katoamistemppujaan ja silloonki ku olin Suomessa nii ei ollu mikään ihme, jos en ollu siihen yhteydessä kuukauteen. Ni entä nyt ku on Espanjassa? Kolmen kuukauden ei pitäis viel hälyttää kelloja...mutt nyt mie tarvisin kaiken vahvistuksen mitä mulla on. Onneks te muut ootte ahkerasti soitellu mulle ja tehny mulle selväks, ett ootte vielä tietosia mun olemassaolosta.
Amanda ja Camilla on tulossa käymään ens kuussa. Hiihtolomalla. En malttais odottaa. Janni ilmotti eilen tulevansa toukokuusssa ja Tepon olis tarkotus tulla siinä maalis-huthtikuussa. Äitiki tulee käymään tääl ehkä täs parin viikon sisällä. Mul on ollu niin koti-ikävä, ett pyysin tällasta (tai no itte asias pyysin, ett saisin tulla käymään kotona, mutt äitin vastaus oli, että jos Suomeen tulen, nii sitte kans pysyn siellä, niinpä se ehdotti, että se vois tulla käymään vähän ennen aikojaan).

Koulu on aivan perseestä. Siel ei oo mulle mitään. Ei yhtään mitään. Kävisin tääl ennemmin töissä (ja asuisin omassa kämpässä), mutt se vaan ei vissiin oo mahollista (onhan tää kumminki lukiovaihto-ohjelma).

Vajaa kuukaus, nii yks suurista elämänetapeista on läpikäyty. Harmi etten oo silloon siellä Suomessa. Mutt juhlitaan sitt oikeen kunnolla, ku tuun takasin.
Mul on ikävä Suomen ilmastoa. Talvea varsinki. Ja silloonki, ku sataa vettä nii jotenki onnistuu vaan olee kauniimpaa ja kodikkaampaa siellä Suomessa.
Ihan vaan btw, oon nyt parin viime viikon aikana oppinu paljon uutta itsestäni ja itseltäni. Valitettavasti lähinnä negatiivisia heräämisiä, mutt omat heikkoutensaki on hyvä tuntee.
En oo kirjottanukkaa pitkään aikaan. En oikeen osaa sanoo miks. En oo vaa jotenki saanu aikaseks. Mutt oon nyt noin kolmen viikon aikana nähny yhteensä suurin piirtein 15 elokuvaa ja ne laittaa ajattelee ja mielikuvituksen lentää.

Joululoma meni liiallisen juhlimisen merkeissä. Sen kahen ja puolen viikon aikana oli yhteensä varmaan kolme päivää joina ei käyty ulkona. Rahaa (ja energiaa) palo, liikaa, aivan liikaa. Nyt on ollu vähän hankala sopeutuu tähän arkeen. Meiän päivärytmiki ehti nimittäin vaihtuu tossa lomalla, klo 21 aikoihin alko valmistelu ulos lähtöön (suihku, meikki, hiukset, vaatteet...), klo 22 jälkeen safka, klo 00.15 yritettiin olla baarissa, viimeistään klo 8 kotiin (uutta vuotta ei lasketa) ja nukkumaan, herätys klo 14-16, safka ja leffa, sitte taas uusiks.
Nyt meen herättelee Susannee siestalta, notta saisin kaks seuraavaa leffaani (Elizabeth, the Golden Age ja Paris, je t'aime)...ja karkkii...

Oli hyvä vähän purkaa ajatuksia.
P.s. Hyvää syntymäpäivää, Arttu...

Wanhaa Tavaraa

Keskiviikko, 19.11.08
Mulla meni lujaa kun saksalainen laivasto oli täällä. Meni kymmenen raja rikki. Huh...

No joo, en sitte kattonu sitä leffaa ku ei toiminu mun koneella. Paska... Tarkotus oli kattoa P.s. Rakastan sinua. Vähän romantiikkaa kaiken tän työn keskellä...joo siis teen koulujuttuja. not.
Oon kyl niin toivoton romantikko, sille vaan ei voi mitään. Oon koko ajan unelmoimassa. Ihastun helposti, nopeesti ja sydämeni pohjasta. Usein semmosta "rakkautta ensi silmäyksellä" meininkiä, ilman sitä rakkautta. Mul on tosiaan tapana ihastuessa heittäytyä täysillä mukaan ja elätellä paljon (turhia) toiveita. Jos välitän jostain, se on niinkun for real. Ainakin sen hetken kun se kestää.

Lisää Olivian temmellyksistä huomenna. Nyt panen maaten...yksin...


Tiistai, 25.1108
Normaali arkipäivä
06:30 herätyskello soi
07:10 mä nousen ja menen suihkuun (josta tulee muuten vaan kylmää vettä, kun en aamusin jaksa mennä laittaa kaasua päälle)
07:20 vaatteet päälle ja tekemään eväät kouluun (sitä saakelin pullamössö leipää ja omena)
07:40 mun pitäis olla lähössä
07:45 mä lähden
08:05 koululla
08:10 eka tunti alkaa (sen pitäis alkaa 08:00)
08:30 jossain tässä vaiheessa alan pilkkiä
11:00 kolme tuntia takana, ruokkis
11:30 taas tunnille
13:00 helpotus, enää 1½ tuntia jäljellä
14:30 vapaus
14:42 (se on muuten aina 14:42, en tiiä miks) kotona, jos Eva on töissä, tökkään safkan mikroon, katon viimiset 15 min Simpsoneita ja sen jälkeen fudista
15:05 meen keittää ittelleni kaks kuppia kahvia
15:30- kuluu vaihtoehtoisesti TVn tai läppärin äärellä tai päikkäreitä ottaessa
17:00
17:00- vaihtoehtoisesti dataamaan, shoppailemaan, yms...
20:30
n. 21:00 kotona ja safkaamaan
22:30 (viimeistään) sängyssä nukkumassa

ja se on toi sama kuvio joka helvetin arkipäivä (- perjantai), jos joskus sattuu olee oikeen spontaani päivä, me käydään San Fernandossa





Lauantai, 6.12.08
Jarkko sano mulle Esson (nykyään St1, but u've got stay true to your roots) pihalla joskus ilta yhentoista jälkeen lauantaina 13.9.08 istuessamme limulaatikoiden päällä hörppiessä kahvia, että
"Tee siellä Espanjassa kaikki mitä et koskaan tekis, mitä et oo koskaan tehny tai mitä et oo koskaan kuvitellu tekeväs. Silloon sä et tuu koskaan unohtaa sitä maata ja niitä ihmisiä ja sun aikas siellä saa erityisen merkityksen". Jarkon sanoja parhaimmalla mahdollisella tavalla noudattaen oon onnistunut löytämään itteni tilanteista, joihin ei vaan löydy mitään järkevää selitystä. Mm. mä olen saapunut poliisiautolla kotiin, ottanu kaks tatuointia, polttanu shishaa keskellä yliopisto-opiskelija baaria ja viettänyt iltaa ihmisten kanssa, jotka on parhaimmillaan 7 eri maasta. And this has been the time of my life. Kiitos Jarkko noista sanoista jotka lähetti mut matkaan (ja toimii nyt perustanu tälle kaikelle) elämäni kokemukselle.

P.s. Hyvää Itsenäisyyspäivää, Onnea Suomi 91v.