Girl Drama (with big fat capital letters)

Lauantai, 17.01.09
Ei vaan oo totta...en ees tiiä mistä alottaisin...no, alotetaan Ihan alusta;
Oli perjantaiaamu ja lähin kouluun, parin "kipeenä olo" päivän jälkeen. Koulupäivä meni ihan nätisti, päästiin vielä tuntia aikasemmin, koska ranskan maikka oli kipeenä (oli se vaan jännä ku näin sen tuntia aikasemmin käytävällä naureskelemassa kollegansa kanssa). Käytiin Lindan kanssa hakemassa mun paketti postista (kiitos ninja villasukista, ne tuli vihdoin) ja juteltiin paljon pitkästä aikaa. Kysyin, että tuleeko se ulos tänään. Vastaus oli "ei". Susanne tuli kotiin. Se oli joutunu kävelee Lauran kanssa. Laura oli puhunu musta kaikenlaista mielenkiintosta (kannattavaa puhua musta paskaa mun siskon kanssa) ja sanonu myös, että ne menee Lindan kanssa ulos. No, vähän lyhentääkseni pitkää tarinaa, saatin Lindan kanssa riita aikaseks, vaikka mä yritin välttää koko asiasta keskustelua. Meiän oli Susannen ja Chantalin kanssa tarkotus mennä Jordanille ja Patrickille ennen baariin menoa. Susannen ja mun oli tarkotus tavata Chantal klo 22.30 Mäkin edessä, mutt tapamme mukaan oltiin myöhässä. Ilmotettiin Chantalille, se suuttu ja sano lähtevänsä himaan, löi luurin korvaan. No, mulla oli paskafiilis, olin riidoissa kahen mun kaverin kanssa, hieno saldo sille päivälle. Hetken mietin etten menis ulos, mutt Susanne sai mut muuttaa mieltäni. Joskus kahentoista aikoihin otettiin bussi vanhaan kaupunkiin ja perinteiden mukasesti mentiin Woodstockiin parille tequilalle. Sieltä siirryttiin Bhopaliin, jonne Chantal ja Patrick ilmesty myös vähän ajan kuluttua. Sovittiin Chantalin kanssa. Oli hauskaa juotiin, juteltiin, tutustuin uuteen baarimikkoon nimeltään Joe (ei silmiä särje ku sitä kattelee). Chantal alko tulla humalaan (ekaa kertaa täällä Espanjassa), lopun alku. Mentiin Le Monde'een. Gabi (paikan pomo) tarjos meille ilmaset shotit, niinkun aina. No, sitte Chantal halus lisää ilmasia shotteja, aika usein saadaanki ne, mutt nyt oli uus tyttö töissä. Eipä antanut. Siitähän synty hirvee hulabaliikki, joka pääty siihen, että pyytelin anteeks Gabilta ja pokelta samalla ku yritin raahata keskisormea näyttävää ja hollanniks törkeyksiä huutavaa Chantalia ulos. Itkua, parkua, kyyneliä, humalaa, huutoa, räkää... Yritin rauhotella Chantalia samalla ku määräsin Susannen ja Patrickin Nahu:seen. Lisää itkua, parkua, kyyneliä, humalaa, huutoa, räkää. Taas lyhentääkseni tarinaa, päädyttiin lopulta kaikki neljä nojailemaan Le Monden ulkoseinää vasten. Oltiin Patrickin kanssa ketjutettu jo muutama tupakka ja Chantal itki vielä (onneks oli Susannen vuoro lohdutella). Katoin Patrickia:
"I really need a drink right now..."
"Sounds fuckin good"
Mentiin Bhopaliin (Bhopal ja Le Monde, vastakkain). Pari shottia. Vihdoin Susanne ja Chantal tuli sisälle kans, rauhottuneena. Parit sille. Neljän aikoihin siirryttiin Susannen ja Patrickin kaa Puntaan. Chantal lähti himaan Bhopalin uuden italialaisen baarimikon ja Davidin (yks maailman suurimmista kusipäistä ja playereistä [ei henk.koht. kokemusta, mutt Susannella ja Chantalilla on). Törmättiin pariin amerikkalaiseen. Patrick lähti niitten kanssa Barabasiin, me mentiin Susannen kanssa Excaliburiin (Puntan paras paikka, jos homoklubia ei lasketa) kattoo onko siellä tuttuja. No, oli. Tanssittiin, tutustuttiin pariin espanjalaiseen jätkään, lääketieteenopiskelijoita. Lähettiin vähän vaille seittemän aikoihin Susannen kaa kävelee kotiin. Kesken matkaa, More Fuckin Girl Drama. Susanne alkaa itkee jotain turhaa jätkistä ja mun kärsivällisyys alkaa olla loppuun kulutettua. Istun Susannen syliin, koska penkki on märkä. Annan itkeä ja yritän selittää, että mulla ei ole vastauksia siihen miksi se tykkää vieläkin Selusta ja kaikkea muuta paskaa. Kaks espanjalaista jätkää kävelee ohi:
"Mira, dos mariconas (Kato, kaks homoa/lesboa)" Kärsivällisyys? Loppuun kulutettu.
Yritän saada Susannen ylös. Itkua, parkua, humalaa. Vähän ajan kuluttua lääkiksen pojat kävelee ohi, tai no ne jää juttelee meiän kaa ja kiitän niitä siitä, ne sai Susannen paremmalle mielelle. Niillä oli sama suunta ku meillä, joten käveltiin niitten kanssa kotia kohti. Niitten asunnon kohalla ne on, että mitäs tehään. Mä vaan halusin himaan nukkuu, mutt Susanne halus mennä kattoo. Ne asu asuntolassa ja pojathan sitten päättivät herättää kaikki samassa kerroksessa asuvat, ihme ettei ovet painunu sisään, ku ne hakkas niitä. Juotiin niillä lisää (tai Susanne joi, niillä oli vaan Cruzcampoa, kaljaa joka maistuu ihan kuselta laimennettuna vedellä). Niillä oli netti, joten datailtiin (niiku jotkut varmaan saattaa huomatakkin, jätin paljon kivoja kommentteja). Kaheksan aikoihin päätin, että nyt lähetään kotia päin. Klo 8.20 vihdoin kotona, meikin poisto ja hampaidenpesu, sänkyyn kaatuminen, Shrek 3 pyörimään ja tacoja naamaan. Nukahdin jossain vaiheessa... Se oli mun perjantai.

Chantalin ilta siitä lähtien kun tiemme erosivat:
Chantal käveli rauhassa kotiin italialaisen ja Davidin kanssa. David oli humalassa (todella humalassa). En tiiä mistä se alko, en nimittäin tosiaan ollu paikalla, mutt David alko huutamaan rumuuksia ja kiroamaan Chantalille. Olivat kuulemma kasvot vastakkain ja David oli uhkaava, Chantal löi Davidia, David löi Chantalia. Chantal peräänty ja meni kauemmas itkee. Tapahtumaa todistaneet meni auttamaan Chantalia ja käski sitä kutsumaan poliisit. Chantal oli sen verran järkyttyny ja humalassa, ettei espanja oikeen luistanu. Chantal käski niitä soittamaan Patrickille. Poliisit kutsuttiin, Chantal lähti asemalle, David oli siellä jo venaamassa (Chantal ei ollu ainoo, joka oli valittanu sen käytöksestä), poliisit haki Patrickin Barabasista tulkkaamaan (Patrick on tosiaan hollantilainen)... siinä se vissiin sitten oli. Lisää yksityiskohtia saan Chantalilta myöhemmin.

Tälle koko jutulle on vaan pakko nauraa. Niin uskomatonta, ett Chantal, joka löi ensimmäisenä, kutsuu poliisit ja David joutuu siitä ongelmiin. Totta kai David oli haukkunu Chantalia ja kaikkea vastaavaa, mutt Chantalin tuntien, tiiän, ett se ei varmasti istunu hiljaa nurkassa ja ottanu kaikkea vastaan antamatta jotain takasin. Kaikenlisäks Chantalin järjestö saa mitä luultavimmin tietää, ett Chantal on riehunu viiden aikoihin aamulla humalassa kaupungin keskustassa, joutunu tappeluun ja poliisiasemalle. Hienoa. Ja Patrick, joka on 26-v., oli jo siinä kahen aikoihin, Chantal ja ilmaset shotit- draaman aikoihin, niin kyllästyny, meno oli niin teiniangsti, känni-itkua., haettiin klubilta kesken sen illan, jotta se voi mennä tulkkaamaan hysteeristä Chantalia.

Kaikesta huolimatta mulla oli ihan helvetin hauskaa ja oli kiva olla kerranki se joka ei mokaa pahiten.