vuodattaa

tiistai, 9.12.08

luin ninjan blogia. pitkästä aikaa. ja tätyy sanoa, että mä olen kateellinen. Sähän olet ihan helvetin hyvä, tyttö! onko kukaan sulle sitä kertonu?...se on vaan se juttu, että kirjottaminen oli mulle aina se juttu. se missä mä olen hyvä. nyt älä katso kuinka mä olen aikasemmin kirjottanu blogiani, ne otan suoraan päiväkirjastani, jossa jaarittelen ihan vaan omaksi ilokseni. tai ehkä se onki se ongelma, tiedän ett teksti jota ninja kirjottaa vaan tulee suoraan sydämestä, ei sen tarvii miettiä niitä sen sanavalintoja, ne tulee automaattisesti. ja sulle joka et ninjaa henkilökohtasesti tunne, toivon että ees osa ninjan ajatuksista siirtyy siitä sun verkkokalvolta ihan aivoihin asti, ninjan teksti ei nimittäin oo ihan aina kaikista selvälukusinta. sen takia sitä rakastanki. sä käytät niin rikkaasti sanoja ja vertauskuvia, verbaalisesti lahjakas, niin sitä kutsutaan.
se juttu vaan on niin, että mulla ei pitäis olla mitään syytä olla kade ninjan lahjoista. enhän mä menetä siinä mitään...vai? (sano pliis etten menetä, oon yrittäny hokee ittelleni sitä eikä tunnu toimivan). munhan vaan pitäis olla onnellinen. mun ystävällä on sellanen lahja mitä kaikilla muilla ei oo, ja se on sen tapa selvittää asioita ja selvitä niistä, se on jotain mikä tekee sen onnelliseks ja jotain josta se(n on paree) olla ylpee. se vaan saa tuntee ittensä niin pieneks ku tajuu että joku on, siinä missä itse kuvitteli olevansa niin helvetin hyvä, vielä parempi. se ettei oo enää sitäkään omaa juttua jossa oli paras. kun jossain pitää aina olla paras, mieluiten kaikessa. ilman sitä et oo mitään. jos et voita, oot nolla. nykyään hopee mitalikaan ei tarkota mitään. sä et ole voittanut, se siis tarkottaa että oot hävinny, vaikka kuinka olis vielä monta sun jäljessä. taas valitan turhasta. oman mitättömyyden tuskasta. kuulostan teiniltä. angstilta. no teinihän mä käytännössä olenkin. tai no en käytännössä, vaan olen, ihan ilman käytäntöäkin. vihaan vaan niin sitä sanaa. "teini". heti kaikki negatiivisuuden tunteet ja aatokset valtaa pään. näin mä koen sanan teini. keskenkasvuinen räkänokka joka tuhoo kaiken ja kaikki ympäriltään tahattomasti tai tahallaan yrittäessään löytää sitä omaa mitättömyyttään kilpailemalla kavereittensa kanssa kuka juo bissen nopeiten, nuolee suurimman määrän jätkiä kanssa yhtenä iltana, liikkuu laumoissa räkii sun kengilles ja rakastaa hokea naisen sukupuolielimen nimeä...mutta teini mä olen. siis ikävuosissa. ja myönnän että osa noista kuuluu vieläkin mun tapoihin ja melkeen kaikki on joskus kuulunut. hei, oon olivia ja oon teini. noin. sanoin sen.
viime aikoina oon ikävä kyllä joutunu huomaamaan ett on paljon asioita joissa mä en ookkaan paras. laura puhuu paremmin espanjaa, mutt hei venaa sehän onkin opiskellu sitä kolme vuotta enemmän ku minä. mason puhuu paremmin englantia, ei sillä oo väliä että se on sen ädinkieli. en oo kaunein, linda löytää enemmän miehiä. en hoikin, kehitänkö anoreksian. en mukavin, mullakin on huonoja päiviä (ehkä useemmin ku hyviä). enkä älykkäin, joku tietää aina paremmin. se on masentavaa. kun en oo missään paras. keskinkertanen (vihaan btw tätä sanaa)? kyllä. monessa asiassa oikeen hyväkin vielä. mutt paras? en. en sitte niin keksi mitään missä olisin. ja se vaan nyt juolahti mun mieleen (ihan kirkkaalta taivaalta nääs, lonkalta repäsin, salamana iski nurkan takaa, ei tätä varmasti oo kukaan aikasemmin pohtinu) että miksi helvetissä mun pitäis olla jossain "paras". seki on jotain mikä on meille valmiiks asetettu. se on joittenki tiettyjen standardien mukaan tiukasti valvottu mitä se "paras" sitten signifikeeraakaan (hhmmm, mielenkiintonen "sana"). esim. satasen juoksussa se kuka juoksi nopeiten totta kai voittaa. mutt entä se joka juoksi tyylipuhtaasti. nautti eniten. tai ei ees eniten (kuinka sä määrittelet kuka nautti eniten?). ylitti ittensä. tai juoksi ihan vaan ilokseen. eiks noi merkkaa mitään. se on se joku standardi.
eli ollakseni paras kirjottaja ja sanankääntäjä mun ei siis tarviikkaan nussia sitä pilkkua joka koloon tai käyttää isoja kirjaimia nimissä, lauseen alussa(btw ninja, varastin ajatuksen sulta, huomattavasti helpompaa näin, kiitos) ja kaikkea muuta paskaa, osata käyttää kaikenmaailman hienosäätösanoja tai muutakaan vertauskuvallista. tarviiko mun muuten olla ees paras? ei kai. yritän tottua tohon ajatukseen. kaiken vaan pitää tulla sydämestä, tuntua hyvältä ja siltä että se on omaa. tässä vaiheessa mua alkaa jo oksettaa kuulostaa niin kliseeltä mutt sittehän kuulostaa, tää on jotain jonka itte vasta tajusin. vaikka miljoonat ja taas minljoonat ihmiset on varmasti ymmärtäny sen mua ennen. ylitin itteni ja tajusin jotain mikä saattaa auttaa mua elämään siihen loppuun parempana (taas se lipsahti) ja onnellisempana (lisää, lisää, lisää, mihinkään ei me tyydytä) ihmisenä. ja tää kaikki tuli sydämestä, tuntuu (suurimmaksi osaksi) hyvältä ja on pala mun ajatuksiani ja itseäni teille kaikille jaettavaksi.

Keskiviikko, 10.12.08

Vanhoja merkintöjä.

Keskiviikko, 19.11.08
Mulla meni lujaa kun saksalainen laivasto oli täällä. Meni kymmenen raja rikki. Huh...

No joo, en sitte kattonu sitä leffaa ku ei toiminu mun koneella. Paska... Tarkotus oli kattoa P.s. Rakastan sinua. Vähän romantiikkaa kaiken tän työn keskellä...joo siis teen koulujuttuja. not.
Oon kyl niin toivoton romantikko, sille vaan ei voi mitään. Oon koko ajan unelmoimassa. Ihastun helposti, nopeesti ja sydämeni pohjasta. Usein semmosta "rakkautta ensi silmäyksellä" meininkiä, ilman sitä rakkautta. Mul on tosiaan tapana ihastuessa heittäytyä täysillä mukaan ja elätellä paljon (turhia) toiveita. Jos välitän jostain, se on niinkun for real. Ainakin sen hetken kun se kestää.

Lisää Olivian temmellyksistä huomenna. Nyt panen maaten...yksin...


Tiistai, 25.1108
Normaali arkipäivä
06:30 herätyskello soi
07:10 mä nousen ja menen suihkuun (josta tulee muuten vaan kylmää vettä, kun en aamusin jaksa mennä laittaa kaasua päälle)
07:20 vaatteet päälle ja tekemään eväät kouluun (sitä saakelin pullamössö leipää ja omena)
07:40 mun pitäis olla lähössä
07:45 mä lähden
08:05 koululla
08:10 eka tunti alkaa (sen pitäis alkaa 08:00)
08:30 jossain tässä vaiheessa alan pilkkiä
11:00 kolme tuntia takana, ruokkis
11:30 taas tunnille
13:00 helpotus, enää 1½ tuntia jäljellä
14:30 vapaus
14:42 (se on muuten aina 14:42, en tiiä miks) kotona, jos Eva on töissä, tökkään safkan mikroon, katon viimiset 15 min Simpsoneita ja sen jälkeen fudista
15:05 meen keittää ittelleni kaks kuppia kahvia
15:30- kuluu vaihtoehtoisesti TVn tai läppärin äärellä tai päikkäreitä ottaessa
17:00
17:00- vaihtoehtoisesti dataamaan, shoppailemaan, yms...
20:30
n. 21:00 kotona ja safkaamaan
22:30 (viimeistään) sängyssä nukkumassa

ja se on toi sama kuvio joka helvetin arkipäivä (- perjantai), jos joskus sattuu olee oikeen spontaani päivä, me käydään San Fernandossa



Lauantai, 6.12.08
Jarkko sano mulle Esson (nykyään St1, but u've got stay true to your roots) pihalla joskus ilta yhentoista jälkeen lauantaina 13.9.08 istuessamme maitolaatikoiden päällä hörppiessä kahvia, että
"Tee siellä Espanjassa kaikki mitä et koskaan tekis, mitä et oo koskaan tehny tai mitä et oo koskaan kuvitellu tekeväs. Silloon sä et tuu koskaan unohtaa sitä maata ja niitä ihmisiä ja sun aikas siellä saa erityisen merkityksen". Jarkon sanoja parhaimmalla mahdollisella tavalla noudattaen oon onnistunut löytämään itteni tilanteista, joihin ei vaan löydy mitään järkevää selitystä. Mm. mä olen saapunut poliisiautolla kotiin, ottanu kaks tatuointia, polttanu shishaa keskellä yliopisto-opiskelija baaria ja viettänyt iltaa ihmisten kanssa, jotka on parhaimmillaan 7 eri maasta. And this has been the time of my life. Kiitos Jarkko noista sanoista jotka lähetti mut matkaan (ja toimii nyt perustanu tälle kaikelle) elämäni kokemukselle.

P.s. Hyvää Itsenäisyyspäivää, Onnea Suomi 91v.

watch your back when talking that kind of shit

Sain vihdoinkin aikaseks lisättyä ensimmäisen kuvan täältä Espanjasta, pienet sille *aplodeerausta*.

Tässä oon just tullu hankkimasta mun ensimmäistä tatuointiani. Vaarille <3


Hhmmm... mitään kummempia tässä.
Mun uus hostsisko saapui tänään. Susanne on hollantilainen, vuoden vanhempi ja tuntee Chantalin jo entuudestaan. Vaikuttaa tosi mukavalta. Vähän lisää eloa meiän perheeseen, ihan ku sitä ei jo tarpeeks oliskin.

Jännittää jo lähtö Madridiin. Siitä on pitkä aika ku oon viimeks päässy siihen ison kaupungin tunnelmaan ja sitä on ollu ikävä.

Ei vaan irtoo enempää...ei oo pariin päivään (okei, viikkoon) irronnu nyt mitään tekstiä...

Laters <3

P.s. nyt tiedän "mikä musta tulee isona"

I'm too old for this shit

Tiistai, 2.12.08, Fuckin' great

Vittu, joulukuuta edetään. Huh huh. Tänään oli muuten Kupsun synttärit, onnea. Ja mulla on laattatauti, onnea siitäkin. Kuulen Camillan äänen: "se on se erilainen bakteerikanta, kato mitä syöt" (kaikella rakkaudella kulta, oot välillä vähän vainoharharhanen, tai sanotaan nyt ainakin, ett mmm...turhan varovainen). Ei siitä sen enempää, ketään tuskin kiinnostaa mun oksennuksen koostumus tai kuinka monta kertaa keskimääräräsesti annan ylen tunnissa.

Tapasin viime viikonloppuna kivan pojan, tai no, miehenalukshan sitä voi jo varmaan kutsua, kun ikävuodet on ylittäny 20, nimeltään Alvaro. Hommaa vaan mutkistaa sellanen asia, että sitä edellisenä viikonloppuna tapasin myös kivan pojan, anteeks, miehenalun, ja sitä taas mutkistaa sellanen seikka, että kyseinen hlö on jo ehtinyt kertaalleen mulle osoittaa sen faktan, minkä kaikki nyt entuudestaankin tietää, että miehet osaa olla sikoja. Joten katsellaan ja kuunneellaan, mitä tapahtuu.

Koulu on peräsuolesta.