Sunnuntai, 26.10.08

Ah, ihanaa. Kellot siirrettiin tunti taaksepäin. Joku tasaus tai seisaus oli (sori Arponen, ei menny bilsan...vai mantsan...opit perille asti). Saa nukkuu tänä yönä tunnin pidempään...ja tulee niin tarpeeseen.
Eilen tosiaan olin Lindalla yötä, kun sen hostporukat lähti jonnekki flamencotapahtumaan. Lindan hostmum oli sanonu, ett Linda ei saa mennä ulos, koska on ollu just kipeenä, mutt kyllä me vaan sitte yhden katsellun leffan (John Tucker must die) jälkeen alettiin valmistautua.
Vähän yhentoista jälkeen nähtiin Chanty Santo Domingon kirkolla ja lähettiin kohti vakkaria, Ghopal (jees, sain eilen tietää, että se onki Ghopal, eikä Ghopas). Amerikkalaiset oli palannu yhteiseltä retkeltään ja niitä oli taas joka puolella (Joka Puolella). Jason ja Andrew saapu kans paikalle, Andrewn kanssa juttelin hetken, mutt yritin olla kiinnittämättä minkäänlaista huomiota Jasoniin. No, onneks se elämä ei kaatunu siihen vaan illan aikana (siis sen aikaa ku oltiin Lindan kanssa siellä) se yritti Kuutta muuta tyttöä (kyllä, laskin...tiedän, säälittävää...).
Yhen jälkeen lähettiin Lindan kanssa Puntaan, Chanty oli lähteny jo aiemmin kotiin. Mentiin katokselle juomaan lisää ja tsekkaa miestarjonta (paljonPaljonpaljon komeita miehiä). Käytiin välil kusella ja tanssii, ku sopivia herrasmiehiä ei löytyny. Törmättiin pariin meiän luokkalaiseen, meiän koululaiseen ja tuttuhuin. Lähettiin takas katokselle ja löydettiin onneks oikeen lupaavia miesyksilöitä. Niitä oli viisi, jos oikeen muistan. Felix/Felip/Filip, Miguel, Ismael, Salvi ja Antonio. Ja Felix (?) sattu vielä olee syntyperältään saksalainen niin kaikki ymmärsi toisiaan taas astetta paremmin. Poikien iät liikku siinä 19 ja 22 välillä. Mä olisin halunnu napata mukaani Felixin ja Miguelin. Ei siis tosiaan onnannu, ku Antonio alko joskus viiden aikoihin laatottaa ja poikien piti lähtee viemään sitä kotiin (nää asuu Chiclanassa). Siihen päätty meiän juttutuokiot, vaihettiin kyl onneks numeroita puolin jos toisin.
Ei me Lindan kanssa lannistuttu vaan lähettiin tansiin. Mut kaappas joku espanjalainen miesyksilö ja tanssin sitte sen kanssa..
Olin kotona (tai siis Lindalla) joskus seittemän jälkeen ja aloin vetää hirveesti mättöö, tortillaa, pastasalaattia ja kanaa...nam...oli nälkä...

Tänään näin Esoanjassa ekan auringonlaskun rannalla, ku aurinko laski suoraan mereen ja oli ihan verenpunanen. Kaikenlisäks tänään oli ihan törkeen lämmin päivä ja porukka oli rantsulla ottaa aurinkoo ja mekin vaivauduttiin sinne Crisin, Lindan ja Chantyn kanssa. Pelattiin korttia, nukuttiin, puhuttiin, luettiin, kuljeskeltiin pitkin rantaviivaa ja (sori ninja) tajusin nyt sen rannalla hengailun hienouden.