Tiistai, 28.10.08

Tänään on ollu vähän koti-ikävä ja orpo-olo, sekä pienimuotoinen vitutus Lindaa kohtaan (vietetään liikaa aikaa yhessä).
Tuli yhes vaihees semmonen fiilis, ett tekis mieli vaan soittaa äitille ja sanoo "tuu hakee mut kotiin" (alkaa itkettää, ku vaan kirjotanki ton), mutt en sitt viittiny ees textaa mtn. Sitte mä olisin ainaki halunnu kotiin.
Koulussa oli orpo-olo, ku kaikki kiinnitti tänään huomion Lindaan (se tosiaan nuoli yhen meiän entisen koululaisen kanssa lauantaina ja kaikki jotenki tietää siitä) ja kyseli siltä kaikkea paskaa. Mutt toisaalta ku mietin, nii en haluu tulla koulussa huomatuks sen takia, ett oon nuoleskellu jtn viikonloppuna (niiku teinki, mutt kukaan ei onneks vaan tiedä) ja vahingoniloinen bitch kun olen, nii onnekseni Linda kerto mulle jälkeenpäin kuinka vaivaantunu se oli koulussa. Pyys mua tsemittää sitä huomen koulussa...ja lupasin totta kai auttaa. Onhan se kumminki mun ystävä.
Ei koulupäivä kyl sinänsä ollu perseestä. Joillain tunneilla mua tänään kiinnosti jopa kuunnella, pääsin kahel tunnil dataa, yhel sain vähän nukuttua ja sitte oli koe ja oon niin ylpee ittestäni, koska sain siihen aika paljon tekstiä. Ja ruokkis oli kans kiva. Vietettiin se Martinin ja Rubenin (tää on siis tosiaan se jätkä jota vihasin koulun ekoina viikkoina ja haukuin salaisesti läskiperseeks ja munanlutkuttajaks) kaa, puhuttiin tosi paljon kaikkee ja saatiin Lindan kanssa selville, ett ne ei ookkaan niin lapsellisia ku muut meiän luokkalaiset.
Martin surffaa, snoukkaa, skeittaa ja harrastaa sitäsitäsitä semmosta juttua, melkeen ku vesihiihto, mutt niiQ laudalla, pitää Lauraa totaalisena paskanpuhujana ja asuu Saksassa jossain Dusseldorfin lähellä.
Ruben tuntee mun "pikkuveljien" serkun, Anan, ei tykkää Laurasta ja on menossa ens joululomalla Granadaan (pikkukylä jossain tääl Espanjas) hiihtään (heh).

Mietin tänään vaa (ku tääl näkyy nii vitusti pareja), ett mulla ei oo ollu ku kerran (okei kaks, mutt siin toises mä en ite ollu nii fiiliksel mukana) semmonen suhde, jossa se toinen osapuoli on vilpittömästi välittänyt (no se rakasti mua, mutt keskustellaan nyt välittämisestä) musta ja halunnu olla mun kanssa joka sekunnin, ymmärtäny mua Täydellisesti (se, että ymmärtää mua täydellisesti on jo niin paljon vaadittu, ett en yleensä oleta mtn yhteensulautumista ajatusmaailmallisesti) ja kertonut mulle välittävänsä. Kiitos tästä Tony. Muistelen sua aina lämmöllä...ja mun ensi rakkautena.

Nyt meen nukkuu. Kello on kakskyt yli yheksän.



Keskiviikko, 29.10.08

Tänään oltiin San Fernandossa ostaan vähän juomii viikonlopuks ja näkee Terhiä.
Terhi on Lindan koulukaveri (siis Suomessa) ja mäkin tosiaan näin sen silloon sunnuntaina 14.9.08, kun tultiin tänne. Ollaan puhuttu jo pitkään, ett meiän pitäis nähä ja nyt vihdoin, melkeen kaks kuukautta myöhemmin, saatin aikaseks.
Käytiin Bahía Surissa (ostari), Terhin kotona ja sitte sen kaverin kotona (en muista kenen niistä). Terhin kaverin kotona oli ihan vitusti lössiä, vaihtareita, ja kaikki puhu espanjaa! Oli kolme saksalaista (ylläripylläri) vaihtaria (Julia, Pascal ja joku-jonka-nimeä-en-muista), yks jenkki (Indiro or something, from Florida, isä meksikolainen ja oisko äiti ollu Argentinasta), yks japsi (Hizuki, aaawwww, que graciosa!) jaaa jaaa jtn muita kans, jotka kyl lähti. Oltiin siellä aika pitkään, pari tuntia varmaan. Se perhe oli tosi mukava, ihan fileissä Lindasta ja musta (varsinki musta, näytän kuulemma niin alkuperäseltä espanjalaiselta ja" puhun espanjaa niin kauheen hyvin", heh, ihan miten vaan).
Puhuin paljon espanjaa, jopa Terhin kanssa vaik ei olis ees tarvinnu, ja tultiin Lindan kanssa siihen tulokseen, ett tästä lähtien puhutaan keskenämme espanjaa, juuh.
Tänään Lindakaan ei vituttanu mua...joskus on vaan semmosia hetkiä, ku mun tekis mieli murhata se mun katseellani. Kyl te tiiätte...te tosiaan tiiätte. Mutt niinku puhuttiinki Lindan kanssa tos joku päivä, nii meille muodustuu tän vuoden aikana varmaan aika sisarelliset välit, mikä voi olla huono sekä hyvä juttu.
Huomenna mennään ettii meille flamenco-koulua.

To be continued.

P.s. Terhi rocks!

P.p.s. Camilla soitti mulle tänään itkien. Anteeks, mä en tienny, ett tää tulis olee teillekki näin rankkaa...



Torstai, 30.10.08

Skippasin kaks ekaa tuntia, ei inspannu..
Saatiin Lindan kanssa nauraa koko CMCn tunti Davidille, Omena 3.lle, Manulle ja Rubenille. Niillä oli mielenkiintosia keskustelunaiheita ja Manu laulo ja tanssi tosi "kauniisti". Pojat ei oikeen tajunnu sitä, että ymmärsin mistä ne puhu :]
David 2. on tosiaan Lindan kimpussa ollu nyt pari päivää (liittyen Jesúskseen [jätkä jonka kanssa Linda...kröhöm...nuoli, viime vklp]) ja tänään (kun en vielä ollu koulussa) se oli tuono kouluun kuvan, jossa oli Jesús ja joitain rändömei, ja kyseli Lindalta ketkä kaikki Linda tuns. No, eihän se muita tienny ku "rakkaansa". Davidin seuraava kysymys oli ollu "kenen kanssa Olivia oli?", johon Linda reippaana tyttönä vastas "ei kenenkään noista" (jesh, go Linda). No, tänään oli sitte mun vuoro ahdistaville kysymyksille, mutt onneks ne jätti mut helpommin rauhaan. Mä taidan vähän pelottaa niitä silloon ku en oo kovin sosiaalisella tuulella.
Tänään oon pukeutunu mun ihaniin haaremihousuihin. Ne on niin mukavat ja rennot, aamulla kouluun mennessä tuntuu siltä, ku ois viel yöpuvunhousut jalassa.
Meiän viimenen tunti oli tänään peruttu. Meil olis ollu PROta. Tykkään meiän hissan/PROn maikasta, ku se peruu noita tunteja näin usein. Olin siis tosiaan koulussa tänään 3½ h. Ei paha...
Tänään pitäis viel harrastaa vähän itsenäistä opiskelua, läksyjen tekoa (Kyllä!), nähä Chantal, ehkä Linda kans, ettii meille tanssikoulu ja käydä netissä. Huh! Alanki nyt heti tuumasta toimeen...



Lauantai, 1.11.2008

Jeps, marraskuun puolella ollaan.
Äslen oli safka ja nyt pitäis alkaa laittaa itseään ihmisen näköseks. Ei jaksais. Taustalla soi Six Pence None The Richter “Kiss Me”. Fiilistelyä. Sormet ihan jäässä. Täällä on kylmä. Ihan tosi! Ulkona on satanu ja kaikkee paskaa. Ja näillä täällä Espanjassa ei (yleisesti ottaen) oo sisälämmitystä. Ostan kyl oman pikku patterin talveksi. En muuten selvii.
Uskomatonta, ett jouluun on nyt saman verran aikaa, ku mitä oon ollu täällä. Aika menee nopeasti (muistakaa tekin se). Espanja on alkanu sujuu jo vähän paremmin. Oon nyt opetellu ite yksinkertasen imperfektin (=preteri, oikeestaan suomenkielessä se on kai sama asia ku imperfekti, mutt ei ihan kuitenkaan) ja se sujuu ihan siedettävästi. Ens viikolla lähtee perfektin opiskelu. (Ninja, jos alat nyt opiskelee espanjaa, niiku Eva käski, saat mut ihan pian kiinni!).
Nyt soi Duffy “Warwick Avenue”. Slowmotion. Slow emotions.

Tänään Lindan kanssa Puntaan. Nyt ei yhtään inspaa, tuol on niin kylmä ja märkää. Mutt se on pakko, en voi jäädä jumittaa koko viikonlopuks kotiin. Ja kaipaan muutakin seuraa ku keihin oon nyt tutustunu. Se vaan on fakta.

Btw, kannattaa kuunnella Mariskan biisi “Pedon merkki”. Hieno sanankulku ja aika hienoi oivalluksii, ihan suomenkielenkin kannalta.

Oon osannu vähän vähentää polttamista, täl viikol oon polttanu vaan puolikkaan askin. Okei ostin kyl eilen uuden, mutt se onki nyt viikonloppuu varten. Jos juon nii en selvii ilman tupakkaa.
Tupakasta tuliki mieleen, ett mun pitää tehä jotain tälle kunnolle. Pitää alkaa urheilee. Puhuin Terhin kaa ja se on löytäny kivan korisjengin (San Fernandosta kylläkin). Voisin alkaa taas pelaa. Toisaalta ku Linda kuuli asiasta, nii se hätäänty etten mä alotakkaan sen kaa tanssia, se ei haluu mennä yksin. Mutt ku mä haluisin jotain semmosta jos pääsee hikoilee oikeen kunnolla, juoksee ja rääkkää itteään. Tanssiessaki pääse hikoilee oikee kunnolla, ainoo vaan tosiaan, että meiän ois tarkotus alotaa flamenco ja siinä taas ei pääse hikoilee nii kunnolla. Täytyy vähän katella. Jos alottaisin koriksen, mulla menis matkoihin noin 8 e/vko ja treenit alkaa tosiaan vasta 20.30, olisin joskus kymmenen jälkeen aina koton (sitt pitäis viel safkata, käydä suihkus ja pääsisin nukkuu vast joskus yhentoist aikoihin [täällä se on mulle ihan liian myöhään]…katsellaan).

Pääsin tänään miinaharavan melkeen läpi (keskivaikeel), mul jäi vaan neljä pommia. Tää on näitä asioita, joita ei pitäis myöntää. Alanki täst pelaa pasianssii.



Sunnuntai, 2.11.08

Tulin tunti sitte kotiin (eli siis klo 11 aamulla). Ja lähin tosiaan eilen siinä puol yhdentoista aikaan kotoolta. Hups. Mutt minkäs teet.
Mentiin eilen eka kattoo The Blairwitch Project Crisille ja Robertolle, meitä oli Chantal, Mase, Linda, Andreas ja totta kai minä. Olin ollu ihan paskat housuissa, ett katotaan se, mutt itte asias se ei ollu yhtään pelottava. Mun mielestä ei kyl ollu kauheen hyväkään. Oli sitä ihan mielenkiintosta kattoa, mutt tää oli niitä leffoja, jossa venaa sen koko ajan, ett milloinkas tää nyt alkaa. Mutta (muttamutta), jos pääse juoneen ja henkilöhahmoihin kunnolla sisään, nii se menettelee.
Hahah! Meil oli kaks illan läppää. Eka Mase näytti meille youtubesta klippejä Charlie the Unicornista (heh). Oli ihan vitun hyvä. Ainaki Roberton ja mun mielestä. Mutt sen sanon, ett henkilö joka on ne klipit tehny on ollu erittäin pöllyissä. Toinen läppä oli “kookossuklaa”. Cris oli ostanu meille kaikkee hyvää, mm. tätä “kookossuklaata”.
Mase: Olive, do u want some?
Olive: What is it?
Cris: Oh, u haven’t tasted it?
O: No…what’s it like?
C: It’s like a bar of chocolate, so it’s coconut-chocolate…
O: I love chocolate!
C: …without the chocolote…
O: Oh…

O: Hey, hand me the coconut-chocolate without the chocolate…
M: Say what??

Juuh, väsynyttä läppää oli, mutt meillä oli ainaki hauskaa.
Siinä puol kahen aikoihin siirryttiin Lindan kanssa Puntaan. Oli muuten tavallista vähemmän porukkaa. Johtuu varmaan siitä, ku eilen oli paska sää, nii porukka ei tänään halunnu riskeerata.
Linda oli jo ihan epätoivoissaan, ku ei ollu normaalia miestarjontaa. Mutt no hätä, kyl Olivia ainaa seuraa järkkää (pitää Lindan tyytyväisenä, eikä tarvis kuunnella kuinka kaikki on perseestä). Yheltä klubilta bongasin ryhmän kivan näkösiä jätkiä (ja huomasin, että ne oli kans huomannu meiät). No, pojat tuli sitte juttelee ja kävi ilmi, että ne on Norjasta. Ja ne on kaikki armeijassa. Merivoimissa. Ne oli parin päivän (melkeen viikon) pysähdyksellä, ku aallot oli kuulemma nii suuret, että ne ei voinu jatkaa matkaa. Meiän onni. Pojat oli tosi mukavia (ja armeijassa) ja juttelin paljon yhen Steinerin (hothot nimi, tiedän). Vaihettiin numeroita ja Steiner ilmotti tulevansa ens kesänä (kun pääse pois armeijasta) Suomeen, Muumimaahan. Kysyin, että miks Muumimaahan.
S: Well, what else do have in Finland to see?
Aikoo kuulemma buukkaa meillä…katellaan sitä, sitt vähän syssymmällä.
Vitun Facebook. Mun on nyt pakko hankkii se.
S: So do u have Facebook?
O: No.
S: What?! Why?! U have to get it! Now!



xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx