Tiistai, 4.11.08 (en vaan käsitä, ett nyt on marraskuu)

Tän päivän oon pyhittäny levolle. Jäin kotiin nukkumaan, kun kaikki muut, ahkerat ja kunnolliset, meni töihin ja kouluun. Oon vaan ollu nii väsyny, ku viikonloppuna ei tullu tosiaan nukuttua hirveesti. Ja kaiken lisäks mun mielestä oli hirveen hyvä idea eilen illalla alkaa kattoo leffaa ja menin sitte nukkumaan yhen aikoihin (kun herätys on 6:30).
Eva kysy eilen, että haluisinko tehä tän päivän safkan ite. Olin ihan intopiukeena (ku tosiaan täällä mulle läntätään ruoka valmiiksi jo lautasellekin, niin uusavuton olo). Eva sano, että voisin tehä vaikka lasagnea, vastasin, ett en oo ikinä tehny sitä. Sitte Eva vaan oli, ettei mitään hätää, ett se laittaa kaikki ainekset aamul valmiiksi ja viel ohjeen. No, tänään sitte ku aloin olla jo vähän nälkänen, menin keittiöön kattomaan niitä tarvikkeita. Arvatkaa mitä…se on pakastelasagne. Se siitä kokkaamisesta.

Tässä tosiaan venailen, että se safka valmistuu (enää n. 10 minuuttia).
Linda tulee meille joskus puolen tunnin kuluttua kattoo sitä leffaa. Jonka oon nähny jo kolme kertaa. What happens in Vegas on sen nimi. Käytiin katttomassa se leffateatterissa Camillan, Jaurin ja Pyryn kanssa. Sitte katoin sen eilen illalla ja sitte viel tänään aamulla, ku oli tylsää.
Oon tänään myös vähän siivoillu ja sitte puunannu itseeni oikeen kunnolla, ku siihen on kerranki ollu aikaa ja voimaa.
Käyn tsekkaa miltä lasagne näyttää.
Ihan hetki vielä.
Hhmm, mitäköhän shittiä tässä ny selittäisin…Se on muuten jännä, ku en enää jotenki osaa kattoo leffoin suomalaisil tekstityksillä. Ku ollaan vuokrattu Lindan kaa leffoin täältä, nii niissä on totta kai ollu espanjan- ja englanninkieliset tekstitykset, usein myös saksan, portugalin ja hollannin. Ja me katotaan aina englanniks ja englanninkielisillä tekstityksillä. Mutt eilen ku aloin valittee kielii siihen leffaan, olin ett “what the funk?!”, siellähän oli myös tekstitykset suomeks. No totta kai laitoin sen. Mutt eihän siitä tullu mitään. En enää jotenki osannu keskittyy siihen leffaan, vaan luin vaan niitä tekstityksiä. Oli pakko vaihtaa enkuks. Niistä saa tukee, jos ei oikeen kuule tai ymmärrä jotain sanaa.
Luulen, ett mun safka on nyt valmista.




Osa 2

Kävin tänään mielenkiintosen keskustelun päässäni (ninja tietää, ett käyn paljon keskusteluja pääni sisällä. :]). En muista mistä se lähti liikkeelle, mutt se tärkein osa meni jotenkin näin:
Olive: My cousins are like siblings to me…well they’re the closest thing to siblings…
Cris: U don’t have any brothers or sisters?
O: I have a half-brother, but i’ve never met him…actually my mum was planning, like when i was twelve or thirteen, that when i turn sixteen we should go to Zambia to meet the other side of my family. But when i turned sixteen i felt that i should do the trip on my own when i'm eighteen and more mature. Now, when there's only a few months before i turn eighteen, i feel that i am still not ready to do that.
C: Why?
O: 'Cause i still feel a little bit broken inside. I don't think that my menthalhealth could take such an emotional thing. 'Cause i don't think that i've 'found myself' yet. I want to feel like a whole person when i see them, 'cause then i know who i am and i don't need them to define me.
C: Do u think u'll 'find yourself' in a couple of years or something?
O: I don't think that i'll ever know myself completely, but i know which way i'm going. I don't know why i'm going to this direction but i know that it's the right one for me. I don't need to know myself through-out. I just hope that i can be happy and feel comfortable in my own skin and with my own thoughts. I have now understood the concept of 'being your own bestfriend' and i will try to build a beautiful and strong friendship with myself...

Jostain syystä se kaikki tuli ulos vielä englanniks. No, mene ja tiedä.

P.s. Amanda, rakastan sua. Koeta pärjätä kaiken sen kaaoksen keskellä, tiedän ett pystyt siihen (hienosti on menny tähänki asti). Nähdään pian






Keskiviikko, 5.11.08, CMC-Mummon tunti

Nää ihmiset saa mut ajattelee väkivaltasia asioita. Varsinki Laura. Oikeesti se saa olla varuillaan. Joku päivä mä nimittäin oikeesti lyön sitä.
Tää on siis ihan uskomatonta, koulunkäynti nimittäin. Eihän mun tarvii tehä tääl koulus oikeestaan mitään (ja jos tarvii, nii harvoin teen). Tuntuu niin turhalta käydä täällä (sen takia lintsaan aika paljon), kun voisin olla jossain muualla tekemässä jotain paljon hyödyllisempää. Kuten olla kotona nukkumassa. No, ei. Vaan esimerkiksi opiskella itsenäisesti espanjaa, ett voisin tehä tääl koulussaki sitt jotain, ku ymmärtäisin.
Oon niin rahaton tällä hetkellä...pitäis mennä töihin. Mutt seki on fiksusti kielletty STSn säännöissä...vitun idiootit.
Tänään taas dataa. Oon tietokoneriippuvainen, tai oikeestaan nettiriippuvainen. Pitää hankkii netti himaa...PIAN! Lisää rahaa palamaan.
Tänään mun pitää
- opiskella vähän espanjaa (preteriti kunnolla ja alottaa imperfekti)
- lähettää sähköpostia
- äitille
- mummulle
- Makelle
- lähettää kuvia Jessicalle
- yrittää olla olematta datis ja no-life
- siivota mun huone.

Salee.